Henri Vanhanen
@HenriVanhanen • 20,766 subscribers
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija ja tietokirjailija. Vanhempi neuvonantaja, Economic Security Forum. Näkemykset omia.
Shorts
Videos
Abu Dhabin rauhanneuvotteluissa nähdään nyt kiinnostavaa diplomaattista peliä. Zelenskyi kertoi julkisesti, että Venäjän neuvottelijat olivat esittäneet Abu Dhabissa amerikkalaisille virheellisiä väitteitä Donbasin sotilaallisesta tilanteesta. Venäläiset väittivät hallitsevansa jo puolet niistä alueista, jotka todellisuudessa ovat edelleen Ukrainan hallinnassa. Zelenskyin mukaan amerikkalaiset vahvistivat Ukrainan tilannearvion. Minusta Zelenskyin ulostulo on harkittu diplomaattinen liike. Hän ei pelkästään oikaise Venäjän väitteitä, vaan pyrkii vaikuttamaan siihen, millaisista lähtökohdista Washington neuvottelee. Venäjä vaatii edelleen alueita, joita se ei ole onnistunut yli neljässä vuodessa valloittamaan. Jos Putin saa amerikkalaiset uskomaan, että näiden alueiden menettäminen on Ukrainalle joka tapauksessa väistämätöntä, painostus kohdistuu helposti Kiovaan eikä Moskovaan. Zelenskyi yrittää estää juuri tämän. Hän muistuttaa, ettei Venäjän aluevaatimuksia voida perustella kuvitteellisilla sotilaallisilla saavutuksilla. Samaan aikaan Jared Kushner kertoo uskovansa, että Putin on valmis rauhaan oikeissa olosuhteissa. No kukapa ei olisi? Koko kysymys on siinä, mitä nämä olosuhteet tarkoittavat. Putin voi varmasti suostua rauhaan, jos hän saa Ukrainalta alueita, rajoituksia sen puolustuskykyyn ja mahdollisesti uusia myönnytyksiä Euroopan turvallisuusjärjestelyissä. Kushner totesi myös toivovansa, että tämä olisi viimeinen sota Euroopassa. Ajatus on tietysti kaunis, mutta se kuulostaa kuitenkin huolestuttavan sinisilmäiseltä. Euroopan rauhaa ei voida perustaa siihen, että Putin nyt lopultakin ymmärtäisi sopimisen hyödyt. Venäjä on rikkonut aikaisempia turvallisuussopimuksia ja turvautunut sotilaalliseen voimaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Mikä uudessa järjestelyssä estäisi sitä tekemästä saman uudelleen? Rauhan pysyvyyttä ei ratkaise se, kuinka vakuuttavasti neuvottelijat puhuvat historiallisesta sopimuksesta, vaan se, mitä Venäjälle tapahtuu, jos se rikkoo sopimuksen. Tähän mennessä Abu Dhabissa on saatu neuvottelut liikkeelle, mutta varsinaista rauhan läpimurtoa ei ole nähty. Venäjän keskeiset vaatimukset ovat edelleen pöydällä, ja keskustelu on laajentunut Ukrainan sodasta koko Euroopan turvallisuusjärjestykseen. Kestävän rauhan kannalta olennaisinta on, mikä estää Venäjää aloittamasta uutta sotaa muutaman vuoden kuluttua? Ilman uskottavaa vastausta tähän puheet "Euroopan viimeisestä sodasta" ovat lähinnä lapsellista toiveajattelua.
Henri Vanhanen497,360 görüntüleme • 3 gün önce
Mitä Abu Dhabista jäi käteen? Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Venäjän kaksipäiväiset neuvottelut päättyivät odotetusti ilman läpimurtoa. Laajasta sotavankien vaihdosta päästiin alustavasti sopuun, mutta rauhan keskeisissä kysymyksissä Venäjältä ei nähty ainakaan julkisesti yhtäkään merkittävää myönnytystä. Minusta neuvottelut vahvistivat ennen kaikkea sen, ettei Moskovan perusasetelma ole muuttunut. Venäjä ei suostu tulitaukoon, ei ole sitoutunut Putinin ja Zelenskyin suoraan tapaamiseen eikä halua eurooppalaisia mukaan varsinaiseen neuvottelupöytään. Venäjän pääneuvottelija Vladimir Medinski meni jopa avoimesti pilkkaamaan eurooppalaisia ja kyseenalaisti, mistä heidän kanssaan olisi ylipäätään keskusteltavaa. Samalla hän kertoi Euroopan uuden turvallisuusjärjestyksen olleen neuvottelujen keskeinen aihe. Tässä näkyy mielestäni hyvin Moskovan todellinen pyrkimys. Venäjä haluaa neuvotella Euroopan turvallisuudesta amerikkalaisten kanssa, mutta ilman eurooppalaisia. Euroopan sivuuttaminen ei ole sille ongelma, vaan osa tavoitetta. Tilannetta kuvaa erinomaisesti se, että Kushner ja Witkoff lähtevät seuraavaksi Moskovaan hakemaan Putinilta tämän ”siunausta” eurooppalaisten osallistumiselle. Venäjä saa näin esiintyä portinvartijana sille, ketkä pääsevät keskustelemaan Euroopan omasta turvallisuudesta. En myöskään usko, että Putinilla on erityistä kiirettä rauhaan ennen talven päättymistä. Venäjä voi jatkaa Ukrainan energiainfrastruktuurin pommittamista, kuluttaa maan voimavaroja ja yrittää tehdä talvesta ukrainalaisille mahdollisimman vaikean. Samalla se voi käydä loputtomasti neuvotteluja ja esittää olevansa kiinnostunut rauhasta. Tämä olisi hyvin tuttua venäläistä neuvottelutaktiikkaa. Sotilaallinen painostus ja diplomatia kulkevat rinnakkain, ja ajan toivotaan parantavan omia neuvotteluasemia. Siksi arvioisin, että edessä voi hyvinkin olla vielä useita neuvottelukierroksia ilman todellista ratkaisua. Putinin halukkuus kohdata Zelenskyi suoraan ja tehdä merkittäviä kompromisseja olisi jo paljon painavampi merkki muutoksesta kuin amerikkalaisten toistuvat vakuuttelut rakentavista keskusteluista. Toistaiseksi sellaista merkkiä ei ole nähty. Abu Dhabissa Venäjän pokerinaama piti. Neuvottelut jatkuvat, sota jatkuu ja Moskova yrittää saada samalla koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen osaksi kaupankäyntiä.
Henri Vanhanen57,097 görüntüleme • 3 gün önce
Trumpin puheissa alkaa olla jo vaikea erottaa tietämättömyyttä täydellisestä moraalisen suhteellisuudentajun puutteesta. Toimittaja kysyi Donald Trumpilta, oliko hän ottanut Vladimir Putinin kanssa puheeksi Venäjän jatkuvat iskut ukrainalaisia siviilejä vastaan. Trump vastasi nostamalla esille sen, että myös Ukraina tappaa ihmisiä ja Venäjälläkin kuolee siviilejä. Katsotaanpa hieman tosiasioita. YK:n vahvistamien tietojen mukaan Ukrainassa on kuollut helmikuun 2022 jälkeen vähintään 17 605 siviiliä, joista 850 on lapsia. Loukkaantuneita on yli 55 000. Todelliset luvut ovat lähes varmasti huomattavasti suurempia, sillä esimerkiksi Mariupolin ja muiden miehitettyjen alueiden uhreista ei ole kattavia tietoja. Venäjän alueella kuolleista siviileistä ei ole vastaavaa riippumattomasti vahvistettua kokonaislukua. Vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla Ukrainassa kuoli YK:n mukaan 1 396 siviiliä. Venäjän omien ilmoitusten mukaan sen alueella kuoli samana aikana 250 siviiliä. YK ei ole pystynyt riippumattomasti vahvistamaan Venäjän ilmoitusta. Venäjä pommittaa Ukrainan kaupunkeja ja asuinalueita jatkuvasti. Siviilejä jahdataan drooneilla heidän liikkuessaan kaduilla, hakiessaan ruokaa tai yrittäessään päästä turvaan. Energialaitoksia ja lämmitysjärjestelmiä tuhotaan järjestelmällisesti. Ukrainalaisia on kidutettu ja raiskattu, ja lapsia on pakkosiirretty pois perheidensä luota. Kyse ei ole yksittäisistä sodan ylilyönneistä, vaan laajasti dokumentoiduista vakavista kansainvälisen oikeuden rikkomuksista. Tämän kaiken rinnastaminen siihen, että myös Venäjällä kuolee siviilejä, on älyllisesti epärehellistä ja moraalisesti kestämätöntä. Ukraina puolustautuu Venäjän aloittamaa hyökkäystä vastaan. Venäjä voisi lopettaa sotansa ja vetää joukkonsa Ukrainasta. Ukrainalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta lopettaa puolustautumistaan menettämättä omaa turvallisuuttaan ja itsenäisyyttään. Rauhan tavoitteleminen ei edellytä sitä, että hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde esitetään samanarvoisina vastuunkantajina. Yhdysvaltain presidentiltä pitäisi voida odottaa sen verran historian, tosiasioiden ja moraalisen vastuun ymmärrystä, että hän kykenee tunnistamaan tämän eron.
Henri Vanhanen98,437 görüntüleme • 7 gün önce
Trumpin ymmärrys Ukrainan sodasta on yksinkertaisesti alkeellinen. CBS:n haastattelussa Trump väitti rauhan suurimmaksi esteeksi Putinin ja Zelenskyin välistä vihaa. Täysin järjetön tulkinta. Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa jo 2014. Vuonna 2022 alkoi täysimittainen hyökkäys. Kyse ei ole henkilökohtaisesta riidasta vaan Venäjän yrityksestä alistaa itsenäinen naapurimaa. Trump väittää myös, ettei sotaa käyty hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Itä-Ukrainassa kuitenkin sodittiin koko tuon ajan. Väite, ettei täysimittaista hyökkäystä olisi hänen kaudellaan tapahtunut, on egomaanista jossittelua. Alhaisinta oli Trumpin väite, että Zelensky osoitti Venäjälle epäkunnioitusta johtajien ensimmäisessä tapaamisessa. Putin ja Zelensky tapasivat Pariisissa joulukuussa 2019, jolloin Venäjä oli sotinut Ukrainassa jo lähes kuusi vuotta. Venäjä miehittää toisen valtion alueita, tappaa sen kansalaisia, mutta Yhdysvaltain presidentti moittii hyökkäyksen kohteeksi joutunutta johtajaa siitä, ettei tämä osoittanut hyökkääjälle tarpeeksi kunnioitusta? Trump kehuu myös olleensa Venäjälle kovempi kuin kukaan muu. Hänen ensimmäinen hallintonsa aseisti Ukrainaa, mutta Helsingissä 2018 Trump kyseenalaisti oman tiedusteluyhteisönsä arviot Putinin rinnalla. Nyt hänen hallintonsa on helpottanut venäläisen dieselin kauppaa. Kovuus on valikoivaa. Trump ei myöskään usko Putinin pitkittävän neuvotteluja. Samaan aikaan Venäjä pommittaa Ukrainan kaupunkeja ja vaatii alueluovutuksia ja Ukrainan itsemääräämisoikeuden kaventamista. Putin on kieltäytynyt kaikista ehdotetuista tulitauoista, Zelenskyi ollut valmis niistä jokaiseen. Trump ennakoi myös Ukrainan rajojen muuttuvan. Hän puhuu toisen valtion alueista kuin kiinteistökehittäjä tonttien rajoista. Trumpin luulee, että kansainvälinen politiikka toimii kuin kiinteistökauppa. Kun vaikeat osapuolet saadaan pöytään ja nimet paperiin, riita on ratkaistu. Ukrainan sota ei ole väärinkäsitys, joka korjataan yhdellä kynänvedolla. Sodan taustalla on Venäjän imperialistinen käsitys naapurimaistaan ja Putinin pyrkimys riistää Ukrainalta oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan. Tämän ymmärtäminen edellyttää historian, valtioiden intressien ja johtajien motiivien tuntemista. Ei riitä, että julistaa olevansa maailman paras neuvottelija. Menestyminen liikemiehenä ei tee kenestäkään hyvää poliittista johtajaa. Kiinteistökaupassa epäonnistuminen voi maksaa rahaa. Tässä se voi maksaa kansakunnan itsenäisyyden ja kylvää seuraavan sodan siemenet. Trumpille rauha näyttää olevan sopimus, jonka hän voi julistaa voitokseen. Ukrainalle se on mahdollisuus elää itsenäisenä ilman uuden hyökkäyksen uhkaa. Ne eivät ole sama asia. Sodan suurin este ei ole Zelenskyin ja Putinin viha. Se on Venäjän haluttomuus luopua tavoitteista, joiden vuoksi se aloitti sodan. Liikemiehet eivät ole kummoisia poliittisia johtajia.
Henri Vanhanen41,260 görüntüleme • 6 gün önce
Olen lopen kyllästynyt termiin 'hybridivaikuttaminen'. Siitä on tullut poliittisesti kätevä termi ja asiantuntijajargonia, jonka avulla Venäjän vihamielistä toimintaa voidaan käsitellä ilman, että siihen tarvitsee kunnolla puuttua. Kun tapahtuu jotakin vakavaa, tuomitsemme jälleen "hybridivaikuttamisen" ja jatkamme eteenpäin. Todellisuudessa Venäjä toteuttaa Euroopassa sabotaasia, tuhopolttoja ja muita fyysisiä operaatioita. Kyse ei ole vain informaatiovaikuttamisesta tai epämääräisestä harmaan alueen toiminnasta, vaan järjestelmällisistä vihamielisistä teoista, joilla voidaan aiheuttaa vakavaa vahinkoa ja vaarantaa ihmishenkiä. "Hybridivaikuttamisesta" on tullut tapa hallita eskalaatiota myös kielen avulla. Kun iskuja kutsutaan "hybridivaikuttamiseksi," vältymme kysymästä, millaisia seurauksia niistä pitäisi Venäjälle aiheutua. Presidentti Niinistö nosti hiljattain esiin olennaisen ongelman. Lännen ja Venäjän välillä ei vallitse minkäänlaista kauhun tasapainoa tällaisessa toiminnassa. Venäjä näyttää olevan valmis iskemään meitä vastaan jatkuvasti, koska se arvioi seuraukset siedettäviksi. Meidän ei tarvitse vastata jokaiseen provokaatioon samalla mitalla. Meidän on kuitenkin kyettävä luomaan pelote, joka tekee vihamielisestä toiminnasta Venäjälle nykyistä huomattavasti kalliimpaa. On aika lakata piilottamasta Venäjän vihamielisiä tekoja kuluneiden käsitteiden taakse. Sabotaasi on sabotaasia, isku on isku ja valtiollinen aggressio on aggressiota. Jos emme uskalla edes nimetä tekoja oikein, kuinka voimme uskottavasti estää niiden jatkumisen? Puhuin näistä aiheista sekä Ukrainasta, Iranista, USA välivaaleista ja Europaan levottomuuksista Puheenaihe -podcastissa 👇🎧
Henri Vanhanen13,809 görüntüleme • 2 gün önce
Putin haluaa neuvotella koko Euroopan tulevaisuudesta ennen kuin Ukrainassa lopetetaan tappaminen. Tältä Venäjän viimeisin rauhanlinjaus käytännössä näyttää, ja se paljastaa yhden Ukrainan rauhanneuvottelujen keskeisistä ongelmista. Zelenskyi sanoi keskiviikkona Fox Newsille olevansa valmis aselepoon, jossa nykyiset rintamalinjat jäädytetään. Sen jälkeen voitaisiin neuvotella pysyvästä rauhasta ja Ukrainan turvallisuustakuista. Myös eurooppalaiset ovat vaatineet välitöntä aselepoa, ja Trump on puhunut tarpeesta lopettaa tappaminen. Putin puolestaan ilmoitti torstaina, ettei Venäjä halua väliaikaista aselepoa vaan pysyvän rauhansopimuksen. Neuvotteluissa pitäisi hänen mukaansa ratkaista Ukrainan ja Venäjän turvallisuustakuiden lisäksi koko Euroopan laajempaa turvallisuusjärjestystä koskevia kysymyksiä. Miksi tällä erolla on merkitystä? Aselepo tarkoittaisi taistelujen lopettamista ilman, että kaikista sodan taustalla olevista kiistoista olisi vielä sovittu. Rauhansopimus puolestaan edellyttäisi yhteisymmärrystä huomattavasti vaikeammista kysymyksistä, kuten alueista, Ukrainan tulevaisuudesta ja turvallisuusjärjestelyistä. Venäjän vaatimukset ulottuvat kuitenkin paljon Ukrainaa laajemmalle. Moskova on aiemmin tavoitellut muun muassa Naton laajentumisen estämistä ja lännen sotilaallisen läsnäolon rajoittamista Itä-Euroopassa. Jos tällaisten kysymysten ratkaiseminen asetetaan taistelujen lopettamisen ehdoksi, neuvottelut voivat jatkua pitkään samalla, kun sota jatkuu. Toisaalta aselepo ei itsessään takaa kestävää rauhaa. Venäjä voisi käyttää tauon joukkojensa täydentämiseen ja valmistautua jatkamaan sotaa myöhemmin. Siksi aselepoon tarvittaisiin uskottavaa valvontaa, turvallisuustakuita ja ennen kaikkea Ukrainan kykyä puolustaa itseään. On myös tunnustettava sodan karu realismi. Ukraina ei yksin sanele rauhan ehtoja, eikä lopputulos välttämättä vastaa sen oikeutettuja tavoitteita. Se saattaa joutua hyväksymään vaikean kompromissin, jossa osa sen alueista jää ainakin toistaiseksi Venäjän miehitykseen. Rintamalinjojen jäädyttäminen ei kuitenkaan tarkoittaisi, että Ukraina tunnustaisi alueiden kuuluvan Venäjälle. Olennaisin kysymys on lopulta se, millaisilla ehdoilla taistelut saadaan päättymään ilman, että samalla luodaan edellytykset uudelle sodalle. Aselepo voi olla ensimmäinen askel kohti rauhaa, mutta se ei vielä ole rauha. Vastaavasti pysyvän rauhan tavoittelu ei saisi tarkoittaa sitä, että sotimista jatketaan, kunnes kaikki Venäjän poliittiset vaatimukset on ratkaistu sen eduksi. Juuri tästä tulevissa neuvotteluissa on pitkälti kysymys.
Henri Vanhanen49,395 görüntüleme • 23 gün önce
Trump toistaa Venäjän propagandaa: Ukraina on syyllinen kaikkeen, Zelenskyi ei halua rauhaa ja Putin on muka helpompi neuvottelukumppani. Nyt Trump pitää Ukrainan iskuja Venäjän öljynjalostamoihin häpeällisinä, vaikka Venäjä jatkaa Ukrainan energiainfrastruktuurin pommittamista. Samaan aikaan Reuters kertoo Yhdysvaltojen määräämistä rajoituksista Ukrainan käyttämään Starshield-satelliittijärjestelmään. En muista kuulleeni Trumpilta vastaavaa paheksuntaa Venäjän järjestelmällisistä iskuista Ukrainan energiainfrastruktuuriin keskellä talvea. Iskuista, joiden seurauksena vastasyntyneitä lapsia on jouduttu lämmittämään kuumavesipulloilla ja vanhuksia on jäänyt loukkuun kerrostaloasuntoihinsa hissien lakattua toimimasta. Puhumattakaan Venäjän joukkojen siviileihin kohdistamista murhista, raiskauksista ja muista sotarikoksista. Sen sijaan Trump tuntuu olevan erityisen huolissaan dieselin hinnasta ja maailmanmarkkinoiden öljynsaannista. Trump ei voi uskottavasti esiintyä puolueettomana rauhanvälittäjänä, jos hän on valmis painostamaan vain sodan toista osapuolta. Varsinkaan silloin, kun painostuksen kohteena on hyökkäyksen uhri eikä hyökkääjä. Venäjä aloitti tämän sodan ja jatkaa sitä. Rauhaa ei saavuteta heikentämällä Ukrainan puolustuskykyä ja palkitsemalla Venäjää sen hyökkäyksestä.
Henri Vanhanen47,846 görüntüleme • 1 ay önce
Trumpin Amerikassa Venäjää ymmärretään enemmän kuin omia liittolaisia. Ei tarvitse olla mikään Clintonien ihailija myöntääkseen, että Hillary Clintonin kymmenen vuoden takaiset sanat ovat saaneet vuosien saatossa aivan uudenlaista painoarvoa. Trumpin suhde Putiniin on herättänyt kysymyksiä jo pitkään. Helsingin huippukokouksessa vuonna 2018 nähtiin suorastaan hämmentävä näytelmä, kun Trump näytti asettuvan Putinin vakuuttelujen puolelle oman tiedusteluyhteisönsä arvioiden sijaan Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Kyse oli samoista vaaleista, joissa Venäjä oli aktiivisesti pyrkinyt edistämään Trumpin voittoa. Sittemmin olemme nähneet paljon muutakin. Varsinkin Trumpin toisella presidenttikaudella kyse ei ole ollut enää vain Putinin kehumisesta, Venäjän ymmärtämisestä tai erikoisista lausunnoista. Yhdysvallat on aktiivisesti tehnyt ratkaisuja, jotka ovat hyödyttäneet Venäjää. Samalla Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa on tapahtunut huomattava muutos. Vielä Bidenin kaudella Yhdysvallat pyrki johtamaan lännen yhteistä rintamaa, jonka tavoitteena oli tukea Ukrainaa, eristää Venäjää ja tehdä sen hyökkäyssodasta mahdollisimman kallis. Trumpin paluun jälkeen asetelma on muuttunut. Putin on nostettu takaisin suurvaltadiplomatian keskiöön, Venäjän kanssa tavoitellaan suhteiden normalisointia ja uusia taloudellisia järjestelyjä. Vuonna 2025 Yhdysvallat jopa äänesti YK:ssa Venäjän rinnalla Ukrainaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan. Alaskan huippukokouksessa Putin puolestaan otettiin vastaan punaisella matolla, vaikka Venäjä jatkoi hyökkäyssotaansa. Muutos on melkoinen. Venäjän eristämisestä on siirrytty tilanteeseen, jossa Washington etsii mahdollisuuksia sopia Moskovan kanssa sodan päättämisestä, suurvaltasuhteista ja taloudellisesta yhteistyöstä. Samalla Yhdysvallat on valmis käyttämään vaikutusvaltaansa Ukrainan painostamiseen. Putin on käytännössä saanut takaisin jotakin, mitä hän on pitkään tavoitellut, eli mahdollisuuden keskustella eurooppalaisesta turvallisuusjärjestyksestä suoraan Yhdysvaltain presidentin kanssa. Kaikkeen tähän liittyy myös poikkeuksellisen paljon vaikeasti tulkittavia piirteitä. Miksi Trump puhuu Putinista toistuvasti lämpimään ja jopa ihailevaan sävyyn? Miten pitäisi ymmärtää Venäjän rooli hänen vuoden 2016 vaalivoittonsa edistämisessä ja Trumpin vuosien varrella tavoittelemat liiketoimet Venäjällä? Entä kuka Washingtonissa lopulta määrittää Venäjä-politiikan suunnan, Trump itse, ulkoministeri Marco Rubio, varapresidentti JD Vance vai presidentin henkilökohtaiset neuvottelijat? Ja miksi Trump osoittaa Putinille ajoittain enemmän ymmärrystä kuin Yhdysvaltojen omille liittolaisille? Kokonaiskuva on monella tavalla hämärä, mutta yksi asia on varsin selvä. Venäjä on hyötynyt lukuisista Trumpin presidenttikausien aikana tehdyistä poliittisista ratkaisuista, eikä niitä voi enää kuitata yksittäisinä kömmähdyksinä tai presidentin arvaamattomuutena. Kymmenen vuotta sitten saatettiin vielä väitellä siitä, kuinka vakavasti Clintonin varoitukset pitäisi ottaa. Nyt pitäisi kysyä, miksi Yhdysvaltain presidentin toistuvat poliittiset valinnat ovat olleet niin usein Venäjän etujen mukaisia.
Henri Vanhanen18,199 görüntüleme • 24 gün önce
Venäjän konsulaatin aika Ahvenanmaalla on tullut päätökseen. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta tehdä ratkaisuja. On suorastaan irvokasta, että sotaa käyvä Venäjä saa edelleen ylläpitää Ahvenanmaalla konsulaattia, jonka tehtävänä on valvoa Suomen oman alueen demilitarisointia vuonna 1940 solmitun sopimuksen perusteella. Nyt kun Venäjän konsuli on vaihtumassa, Suomella on hyvä tilaisuus ryhtyä toimiin konsulaatin lakkauttamiseksi. Samalla olisi syytä aloittaa vakava valmistelu Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamiseksi. Maakunnan itsehallintoon ei tarvitse puuttua. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomi voisi puolustaa Ahvenanmaata nykyisinkin. Kyse on siitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti pystymme toimimaan kriisin ensimmäisinä tunteina. Venäjän nykyaikaisessa sodankäynnissä yllätyksellisyys, nopeus ja sodan ja rauhan rajojen hämärtäminen ovat keskeisiä toimintatapoja. Suomen Nato-jäsenyys oli Venäjälle huomattavasti suurempi strateginen muutos kuin Ahvenanmaan aseman uudelleenarviointi olisi. Meidän ei pidä jättää oman turvallisuutemme kannalta tarpeellisia ratkaisuja tekemättä vain siksi, että pelkäämme Venäjän reaktiota. Nyt on oikea hetki ottaa löysät pois. Suomen turvallisuusratkaisuja pitää tehdä ajoissa, eikä vasta sitten, kun vaihtoehdot ovat jo vähissä. Helpompaa tämä on nyt kuin myöhemmin.
Henri Vanhanen12,806 görüntüleme • 23 gün önce
CIA:n johtajaa ei lähetetä Moskovaan huvin vuoksi. Vierailu kertoo, että Yhdysvallat ottaa Venäjän mahdollisen Nato-testin tosissaan. Se ei tarkoita, että sota olisi ovella, mutta uhkiin syytä suhtautua vakavasti myös meillä Suomessa juuri siksi, etteivät ne koskaan toteutuisi.
Henri Vanhanen20,105 görüntüleme • 2 ay önce
Putinin jälkeinen Venäjä ei automaattisesti tarkoita parempaa Venäjää. Ongelma ei ole vain yksi mies. Venäjälle on juurtunut sitkeä ajattelutapa, jossa länsi nähdään vihollisena, etupiirit oikeutena ja voima välineenä. Henkilö voi vaihtua, imperialistinen maailmankuva ei.
Henri Vanhanen27,508 görüntüleme • 6 ay önce
Ukrainan rauhanneuvottelujen tilanne tiivistettynä juuri nyt 👇 1. Yhdysvallat hakee nopeaa ratkaisua. 🇺🇸 2. Ukraina ei neuvottele voitosta vaan selviytymisestä. 🇺🇦 3. Venäjä taas ei neuvottele rauhasta lainkaan vaan lopputuloksesta, jonka se on määritellyt jo 2021. 🇷🇺
Henri Vanhanen30,674 görüntüleme • 10 ay önce
Trumpin kujanjuoksu Iranissa lähestyy huipennusta. Jo pitkään ollut selvää ettei Yhdysvallat kykene pakottamaan Irania tavoitteisiinsa. Nyt edessä näyttää olevan häpeällinen perääntyminen, jossa Hormuz jää Iranin vipuvarreksi ja ydinohjelman kohtalo edelleen auki. Katastrofi.
Henri Vanhanen14,212 görüntüleme • 5 ay önce
Helpotuksen tunteita Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Marco Rubion linjapuhe täysin eri maailmasta kuin JD Vancen viime vuonna: rakentava, Eurooppaa kunnioittava ja suorastaan presidentillinen. Tällaista Amerikkaa moni toivoisi vastpainoksi sille, mitä nähty viime aikoina.
Henri Vanhanen18,293 görüntüleme • 9 ay önce
