Jussi Mäkinen's banner
Jussi Mäkinen's profile picture

Jussi Mäkinen

@MakisenJussi4,482 subscribers

Toimittaja, keskustelija ja kuuntelija. Urheilumiehiä. Omia havaintoja sekä hassutteluja. Jos ärsytän, lue kiinnitetty twiitti.👇

Shorts

Nyt ihan oikeesti. Meillä on ammattilaissarja. Tyylikkäitä miehiä. Sit on näitä käytettyjen autojen kauppiaita joilla tennarit puvun kanssa???? Onhan toi nyt noloa. Noi on aikuisia miehiä. #Liiga

Nyt ihan oikeesti. Meillä on ammattilaissarja. Tyylikkäitä miehiä. Sit on näitä käytettyjen autojen kauppiaita joilla tennarit puvun kanssa???? Onhan toi nyt noloa. Noi on aikuisia miehiä. #Liiga

89,499 Aufrufe

Alan ymmärtää SDP:n gallup-kannatuksen syitä. Valtiontalous on kroonisesti niin alijäämäinen, etteivät yhtiöt saa markkinoilta rahaa edes kasvuinvestointeihin eikä Suomessa ole pääomaa edes huippuinnovaatioiden ostamiseen, vaan kaikki tuottava liiketoiminta karkaa ulkomaille tai ulkomaiseen omistukseen. Jos tämä oikeistolainen hallitus olisi kuunnellut vuosi sitten oppositiojohtajaa, meillä olisi jo komitea pystyssä valmistelemassa tiekarttaa siihen, miten Suomeen luodaan kasvurahasto, jonka varoja yksityiset pääomarahastot jakaisivat markkinoille. Kuulostaa nerokkaalta suunnitelmalta, mutta ei kelpaa Purran–Orpon hallitukselle, joka ahneuksissaan leikkaa vain köyhimmiltä. Kasvurahasto olisi helppo luoda esimerkiksi lainaa ottamalla tai kiristämällä suomalaisessa omistuksessa olevien listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta.

Alan ymmärtää SDP:n gallup-kannatuksen syitä. Valtiontalous on kroonisesti niin alijäämäinen, etteivät yhtiöt saa markkinoilta rahaa edes kasvuinvestointeihin eikä Suomessa ole pääomaa edes huippuinnovaatioiden ostamiseen, vaan kaikki tuottava liiketoiminta karkaa ulkomaille tai ulkomaiseen omistukseen. Jos tämä oikeistolainen hallitus olisi kuunnellut vuosi sitten oppositiojohtajaa, meillä olisi jo komitea pystyssä valmistelemassa tiekarttaa siihen, miten Suomeen luodaan kasvurahasto, jonka varoja yksityiset pääomarahastot jakaisivat markkinoille. Kuulostaa nerokkaalta suunnitelmalta, mutta ei kelpaa Purran–Orpon hallitukselle, joka ahneuksissaan leikkaa vain köyhimmiltä. Kasvurahasto olisi helppo luoda esimerkiksi lainaa ottamalla tai kiristämällä suomalaisessa omistuksessa olevien listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta.

26,014 Aufrufe

Samuel Bird puhuu kuin asiantuntija, tietääkö mistä puhuu? Uutisen kärkenä kuopiolainen idiotismi, jonka perusteella nuori urheilujohtaja luulee, että 7–8-vuotiaiden palloilijoiden harjoittelun laadulla on vähemmän merkitystä kuin treenikavereiden laadulla. Kupsin tarina vain jäävuoren huippu, sama ajattelu riivaa koko kotimaista urheilujohtamista. Suomessa on liikaa juniorityötä tekeviä ammattilaisia, jotka perustelevat omaa tarpeellisuuttaan sekä itselleen että palkanmaksajilleen tuloksilla. Millä tuloksilla? Voitetulla ottelulla, seuraavan kauden sarjatason määrittävällä sarjasijoituksella ja oman seuran kasvattien määrällä juniorimaajoukkueissa. Jalkapallo ei ole ongelman kanssa yksin, mutta käytetään sitä esimerkkinä. Ymmärrän Birdin idean ajatustensa taustalla: yksilö kehittyy parhaiten, kun pääsee pelaamaan parempiaan vastaan - mutta mitä tapahtuu jos parhaat eristetään omiin sarjoihinsa? Kun kyse on joukkueurheilusta, junioritasolla paremmuus mitataan joukkueen menestymisenä. Ei ole sattumaa, että jalkapallomaajoukkueesta eläköityi viime vuosina paljon turkulaisia. Turussa oli pitkään erinomainen junioripolku, jossa pelaajan joukkueen teini-iän kynnykselle määritti postinumero. Joukkue treenasi kentällä, johon kukin peluri tulee kävellen, joukkue treenasi ennen koulun alkua, välitunneilla ja koulun jälkeen. Joukkue voitti yhdessä ja hävisi yhdessä. Nykytrendissä pk-seudulla kunnianhimoiset vanhemmat katsovat esim. Käpylän Palloon: sieltä on noustu maajoukkueeseen, sinne kuljetan lapseni. Mitä KäPa:ssa tehdään muita paremmin? Ei mitään. Jossain vaiheessa KäPa:ssa tehtiin jotain hyvin. Jossain vaiheessa KäPa:n pikkupojat tekivät asioita niin hyvin, että heillä oli kivaa ja heitä oli paljon. Siitä massasta nousi myös ammattilaisia. Mitä KäPa tekee nyt? Korjaa satoa. Pikkupojat kilpailevat syksyllä, kuka pääsee KäPa:n tai HJK:n paitaan, ja keväällä, kun sarja alkaa, huomataan, että edellisen joukkueen poikien kasvupyrähdys on ottanut ”huippulahjakkuuden” kiinni. Välitunnilla pelataan edelleen jalkapalloa yhdessä, mutta illalla kukin poika kuskataan siihen seuraan, joka puoli vuotta aiemmin tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Koska PK-seudun pikkupojista on jo kilpailtu ja heistä on koottu parhaat ”ykkössarjaan”, viikonloppuna Kuopiosta tulee bussilasti pikkupoikia kisailemaan näitä PK-seudun ”edustusjoukkueita” vastaan. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, että 10–12-vuotiaista pojista valitaan sen hetken parhaat tulevat menestyjät ja systeemillä luodaan illuusio, että valinta perustuisi johonkin. Eliittiporukasta, 500 kilpailullisen nappulan joukosta, tulee yksi tai kaksi, jotka pääsevät aikuisena ulkomaille pelaamaan. Mutta valinnan seurauksena tapetaan 10 000 muun palloilevan ja potentiaalisen lapsen palo huippu-urheilua kohtaan. Käytännössä menetetään 5–10 tulevaisuuden huippujalkapalloilijaa. Jopa Palloliitto alkaa seuloa 10-vuotiaista pikkupojista tulevaisuuden maajoukkuetta ja peluuttaa Huuhkajaliigassa niitä joukkueita vastakkain, joiden seurajohto on houkutellut ympäri kaupunkia parhaita pikkupoikia oman seuran väreihin. Onko tässä mitään järkeä? Lasten seulominen ennen murrosikää huonoihin ja parempiin vaikuttaa vain pienten pelaajien mieliin ja junioripäällikköjen rintapieliä koristaviin prenikoihin. Ymmärrän junioripäällikköjen halun menestyä jo huomenna – nehän kilpailevat työpaikoista ”parhaissa” organisaatioissa siinä missä pelurit pelipaikoista ja vanhemmat lapsen tulevista jalkapallomiljoonista. Mutta miltä näyttää suomalaisen palloilun ylihuominen, entä seuraava vuosikymmen? Jos ikäluokan eliitti eristetään pieneen tislaamoon, miksi seuraavaksi parhaat haluaisivat jatkaa kehittymistään huonompien seurassa? Mikä motivoi jatkamaan jalkapalloa teini-iässä, jos joukkue ympäriltä hajoaa joka syksy uudestaan ja uudestaan? Joukkueurheilussa kasvetaan joukkueena – se on koko joukkueurheilun viehätys.

Samuel Bird puhuu kuin asiantuntija, tietääkö mistä puhuu? Uutisen kärkenä kuopiolainen idiotismi, jonka perusteella nuori urheilujohtaja luulee, että 7–8-vuotiaiden palloilijoiden harjoittelun laadulla on vähemmän merkitystä kuin treenikavereiden laadulla. Kupsin tarina vain jäävuoren huippu, sama ajattelu riivaa koko kotimaista urheilujohtamista. Suomessa on liikaa juniorityötä tekeviä ammattilaisia, jotka perustelevat omaa tarpeellisuuttaan sekä itselleen että palkanmaksajilleen tuloksilla. Millä tuloksilla? Voitetulla ottelulla, seuraavan kauden sarjatason määrittävällä sarjasijoituksella ja oman seuran kasvattien määrällä juniorimaajoukkueissa. Jalkapallo ei ole ongelman kanssa yksin, mutta käytetään sitä esimerkkinä. Ymmärrän Birdin idean ajatustensa taustalla: yksilö kehittyy parhaiten, kun pääsee pelaamaan parempiaan vastaan - mutta mitä tapahtuu jos parhaat eristetään omiin sarjoihinsa? Kun kyse on joukkueurheilusta, junioritasolla paremmuus mitataan joukkueen menestymisenä. Ei ole sattumaa, että jalkapallomaajoukkueesta eläköityi viime vuosina paljon turkulaisia. Turussa oli pitkään erinomainen junioripolku, jossa pelaajan joukkueen teini-iän kynnykselle määritti postinumero. Joukkue treenasi kentällä, johon kukin peluri tulee kävellen, joukkue treenasi ennen koulun alkua, välitunneilla ja koulun jälkeen. Joukkue voitti yhdessä ja hävisi yhdessä. Nykytrendissä pk-seudulla kunnianhimoiset vanhemmat katsovat esim. Käpylän Palloon: sieltä on noustu maajoukkueeseen, sinne kuljetan lapseni. Mitä KäPa:ssa tehdään muita paremmin? Ei mitään. Jossain vaiheessa KäPa:ssa tehtiin jotain hyvin. Jossain vaiheessa KäPa:n pikkupojat tekivät asioita niin hyvin, että heillä oli kivaa ja heitä oli paljon. Siitä massasta nousi myös ammattilaisia. Mitä KäPa tekee nyt? Korjaa satoa. Pikkupojat kilpailevat syksyllä, kuka pääsee KäPa:n tai HJK:n paitaan, ja keväällä, kun sarja alkaa, huomataan, että edellisen joukkueen poikien kasvupyrähdys on ottanut ”huippulahjakkuuden” kiinni. Välitunnilla pelataan edelleen jalkapalloa yhdessä, mutta illalla kukin poika kuskataan siihen seuraan, joka puoli vuotta aiemmin tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Koska PK-seudun pikkupojista on jo kilpailtu ja heistä on koottu parhaat ”ykkössarjaan”, viikonloppuna Kuopiosta tulee bussilasti pikkupoikia kisailemaan näitä PK-seudun ”edustusjoukkueita” vastaan. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, että 10–12-vuotiaista pojista valitaan sen hetken parhaat tulevat menestyjät ja systeemillä luodaan illuusio, että valinta perustuisi johonkin. Eliittiporukasta, 500 kilpailullisen nappulan joukosta, tulee yksi tai kaksi, jotka pääsevät aikuisena ulkomaille pelaamaan. Mutta valinnan seurauksena tapetaan 10 000 muun palloilevan ja potentiaalisen lapsen palo huippu-urheilua kohtaan. Käytännössä menetetään 5–10 tulevaisuuden huippujalkapalloilijaa. Jopa Palloliitto alkaa seuloa 10-vuotiaista pikkupojista tulevaisuuden maajoukkuetta ja peluuttaa Huuhkajaliigassa niitä joukkueita vastakkain, joiden seurajohto on houkutellut ympäri kaupunkia parhaita pikkupoikia oman seuran väreihin. Onko tässä mitään järkeä? Lasten seulominen ennen murrosikää huonoihin ja parempiin vaikuttaa vain pienten pelaajien mieliin ja junioripäällikköjen rintapieliä koristaviin prenikoihin. Ymmärrän junioripäällikköjen halun menestyä jo huomenna – nehän kilpailevat työpaikoista ”parhaissa” organisaatioissa siinä missä pelurit pelipaikoista ja vanhemmat lapsen tulevista jalkapallomiljoonista. Mutta miltä näyttää suomalaisen palloilun ylihuominen, entä seuraava vuosikymmen? Jos ikäluokan eliitti eristetään pieneen tislaamoon, miksi seuraavaksi parhaat haluaisivat jatkaa kehittymistään huonompien seurassa? Mikä motivoi jatkamaan jalkapalloa teini-iässä, jos joukkue ympäriltä hajoaa joka syksy uudestaan ja uudestaan? Joukkueurheilussa kasvetaan joukkueena – se on koko joukkueurheilun viehätys.

11,466 Aufrufe

Treenauttaakohan Kapanen luistelua vaan punaselle asti vai miten noi #PelicansFi selät nouseekaan just sen viivan ylityksen jälkeen. Ehkä ens reeneissä mennään viivaluistelua päätyyn asti. #Liiga

Treenauttaakohan Kapanen luistelua vaan punaselle asti vai miten noi #PelicansFi selät nouseekaan just sen viivan ylityksen jälkeen. Ehkä ens reeneissä mennään viivaluistelua päätyyn asti. #Liiga

50,556 Aufrufe

Videos

MakisenJussi's profile picture

Hemmetin noloa. Italiassa pelataan maailman parasta kiekkoa. Tampereella on ennakkomarkkinoitu showpainitapahtuma – ”Ice cage – amatöörit.” #Tappara lupasi yleisölle, että JYP:n Tyrväistä lyödään päähän, koska sellainen on seuran kulttuuri. Onko Tyrväisellä mahdollisuus kieltäytyä? Ei ole, mutta jos haluaa, ettei tule telotuksi, pitää tapella vastaan. Asiakaslupaus jäi lunastamatta. Tyrväisen luvattu teurastus latistui nahinaksi. #Liigan linjan mukaisesti Tyrväinenkin saa pelikiellon. Aikuiset ihmiset. Nuo tekevät tuota työkseen, varmaan tosissaan. Riittikö Tapparalle? No ei riittänyt. Pelin loppuminuuteilla Nykänen hakemalla haki nahinan ja näytti luonteensa. Kun saa kaadettua JYP:n Aaro Vidgrenin lyömään päänsä jäähän, hän toimittaa lukuisat nyrkiniskut jäässä makaavaan pelaajaan päähän. Riittikö Tapparalle? No ei riittänyt. Ondrej Pavel hakee kauden toisen ei-spontaanin tappelunsa. Riittikö tuomareille? No nyt riitti. Tapparan päävalmentaja suihkuun. No. JYP oli myös paikalla, JYP sai samat rangaistukset. Näin Liiga toimii. Esitetään tyhmää, näytetään tyhmältä. Löikö Tyrväinen? Tietysti löi. Löikö Vidgren? Tietysti löi. Löikö Liikonen? Tietysti löi. Mutta tappelun aloittaja on kaikille epäselvä edelleen? Hattu nousee. Ei riitapukareille vaan Santeri Heiskaselle. Valmentaja, joka sanoo kuten asia on. Tapparan päävalmentaja halusi verilöylyn. Tapparan päävalmentaja lupasi verilöylyn. Tapparan päävalmentaja tilasi verilöylyn. Seuraan, jossa on tuollainen valmentaja, kannattaisi ostaa pelaaja, joka tappeluissa pärjää. Siis sellaisissa, joissa mitellään pystyssä, reilusti mies miestä vastaan. Harmi, ettei Liigan kurinpidolta voi odottaa mitään. Joskus edes pääsarja halusi suojella omaa ja lajin mainetta. Nyt tämä pelleily sallitaan ja kohta ihan oikeasti jotain sattuu. Aivovammat ovat lopulta aika huonoa mainosta. #Liiga #jypliiga

Jussi Mäkinen

86,471 Aufrufe • vor 3 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Pitkän linjan nuorisojärjestöaktiivina en yllättynyt pöyristyttävästä kielenkäytöstä, jota ministeri Rydman käytti puhuessaan mm. ”järjestöjen järjestöistä”. Mutta arvostetun toimittajan Vaaherkummun huulilta karannut sanavalinta – ”rälssi” – on skandaali! X:n äärioikeistolaisessa, Sitran selvitysten mukaan demokratialle vaarallisessa keskusteluilmapiirissä rehottanut ”rälssi”-sanavalinta Ylen ajankohtaisohjelmien arvostetuimman toimittajan suusta – onko suomalainen demokratia jo menetetty? Rydmanin kylmä, oikeistolainen ja selvästi halveksuva suhtautuminen suomalaiseen vapaaehtoistyön tukeen – siis ilman palkkaa pelkästä auttamisen halusta tehtävän työn, hyvin palkattujen mahdollistajien sekä vielä paremmin palkattujen edunvalvojien työn tärkeyttä kohtaan – oli taattua Rydmania. Minusta kaikki pyyteetöntä ja palkatonta vapaaehtoistyötä nuorisourheilun ja lasten liikunnan eteen tekevät vapaaehtoiset ansaitsevat ministeri Rydmanilta ja Vaaherkummulta anteeksipyynnön kaikkia Olympiakomitean liittojohtajia loukanneista sanoista! Miksi Yle tai Rydman edes ajattelee, että joku haluaisi aikaa ja vaivaa säästämättä päivystää Mieli ry:n auttavassa- puhelimessa, jos sosiaalialan järjestöjen järjestön SOSTE:n pääsihteeriä Vertti Kiukasta pidetään jonain hyvävelikerhon hillotolppajohtajana? Hävettää Vaaherkummun rälssipuheet, kun muistaa, miten merkittävää, kohtuullisesti korvattua työtä Rosa Meriläinen tekee kulttuurialan köyhälistön eteen kiertämällä väsymättömästi ensi-illasta toiseen, kuohuviinistä kuohuviiniin kertoen kaikille, kuinka kehnosti kaikki muut tällä Kulta ry:n toimialalla tienaavat. Loppuun rakkain – siis poliittisten nuorisojärjestöjen uuden ja paremman ”rälssin” kasvattijärjestö, nuorisojärjestöjen järjestö, josta on tullut viime vuosikymmenen aikana lopulta johtava koko nuorisoalan kattojärjestö – Allianssi ry. Kun itse toimin Allianssin hallituksessa 2013–14, muistan, miten Kokoomuksen salaisuus, Rydmanin epäasiallinen puhe nuorisojärjestöjohtajien ja koko Allianssin tarpeellisuudesta järkytti koko toimialaa. Nyt se on paljastunut jo televisiossakin ja tuolle vihapuheelle on tultava loppu. Vaadin anteeksipyyntöä ja oikaisua sekä Yleltä että ministeri Rydmanilta. Suomalaisen kolmannen sektorin kivijalka – urheilu- ja kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö, vapaa kansalaisvaikuttaminen ja luonnollinen maailmanparantaminen menettää tarkoituksensa, jos niiden muodostaman perustuksen päälle rakennettu, valtion verorahoin rahoittama järjestöhallinnon organisaatio sekä järjestöjen järjestöt tuhoutuu. Missä sitten synnytetään yhdenvertaisuus, kuka määrittää tasa-arvon ja mistä me saadaan kansainvälisyyskasvatus tai turvallisen tilan periaatteet? Kuka lausuu mediassa, ketkä kirjoittavat lausuntoja ministeriöille ja eduskunnan valiokuntiin? Pahimmassa tapauksessa se työ, mitä järjestöjen järjestöissä tehdään, siirtyy asiantuntijoille, yliopistoille ja yrityksille. Missä kasvatetaan uusi ministeriavustajaluokka, missä luodaan kasvuolosuhteet kasvamaan Sitran asiantuntijaksi ja tärkeintä, kuka tämän kaiken maksaa, jos ei veronmaksajat? Vai luulevatko Rydman ja Vaaherkumpu, että joku olisi valmis tekemään vapaaehtoistyötä ilman palkkaa ja viikonloppulisiä?

Jussi Mäkinen

47,341 Aufrufe • vor 2 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Viime viikolla Vaaherkumpua arvosteltiin koska hän söi kriittisen yleisön mielestä nuoren vasemmistolaisradikalistin kädestä. Tällä viikolla Vaaherkumpua kehuu sama yleisö, koska hän söi entisen nuoren vasemmistolaiseadikalistin kädestä. Luupäisimmät tekee johtopäätöksiä joiden perusteella Vaaherkummun pehmeisiin käsiin pääsee vain vasemmistoradikaalit. Minä sanon, on poikkeuksellista ja erittäin ammattitaitoista haastattelijan työtä että Vaaherkumpu luo keskustelijalle turvallisen ja pehmeän ympäristön jossa radikaaleimpiakin ehdotuksia saa sanoa ja perustella. Jopa tuntien että haastattelija on samaa mieltä. Suomalaisen tv:n asiaohjelmissa on vahva Leif Salmenin, nallen vanha kaveri muuten, perintö jossa toimittaja on vastaväittäjä ja saa sallitusti olla avoimen vasemmistolainen. TV:n katsojalle kerrotaan onko haasteltava oikeassa vai väärässä. Välillä myös onko hän hyvä vai paha ja joskus tämä tarina vahvistetaan keskustelun kattauksella. Lähes poikkeuksetta esim. A-studiossa tiedetään ennalta mitä kukin sanoo ja miten he asemoituvat suhteessa toisiinsa. Todellisuudessa Leif Salmenin aikaan toimittaja kysyi hyviä kysymyksiä joilla pakotti vastaajan ajattelemaan. Haastattelija pyrki olemaan haastateltavaa paremmin informoitu. Nyt toimittaja kysyy tyhmiä kysymyksiä joihin jo tietää vastauksen. Tässä on suurin syy miksi kulutan nykyään mielummin pitkänformaatin podcastejä. Studioon uskaltaa tulla vaikka mielipiteet, näkemykset ja ideat olisi kuinka radikaaleja ja yhteiseen, jaettuun tarinaan sopimattomana. Monelle Nalle tänään oli jotain poikkeuksellisen kirkasta, näkemyksellistä ja yllättävää. Yllättääkö jos kerron, että samaa laulua puhuu persaukiset yrittäjät, tavalliset tallaajat onnistujat ja epäonnistujat. Esson baareista elinkeinoelämän rapujuhliin, mutta harvoin telkkarissa. Suomen tarina taantumasta, laskevasta luottoluokituksesta ja nousevasta velka-asteesta sekä työttömyydestä on aika tuttu suomalaisille vaikka mediassa kerrotaan lähinnä ”nousun eväistä” ja oikeistohallituksen rankoista leikkauksista ja jättimäisistä uudistuksista. Eihän suomalaisessa sisäpolitiikassa ole tapahtunut yhtään mitään merkittävää sitten 90-luvun.

Jussi Mäkinen

92,963 Aufrufe • vor 6 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Unto Hämäläinen, alalla arvostettu, kaiken nähnyt ja kokenut politiikantoimittaja, yleisön rakastama elävä legenda päätti ottaa moukarin käteensä ja kohdistaa sen kirurgisen tarkasti STT:n toimintaan, yhteen artikkeliin ja erityisesti artikkelin synnyttäneeseen tiedonhankintakeinoon. Napakka ja nuhteleva muksaus. Töps. Sattumalta moukari oli sama, millä ensin Tytti Tuppurainen jysäytti STT:n suuntaan vähän lujempaa. Sama moukari, millä Lindtman losautti kipeästi ja johon tarttui myös Ylen uutiset kutsuessaan Lindtmanin ensin pääuutislähetykseen kertomaan, että STT valehtelee, ja sen jälkeen vielä A-studioon toistamaan saman viestin. Reiluuden nimissä myös STT:n päätoimittajalle soitettiin Ylestä ja kysyttiin, onko tämä kyseinen juttu sellainen, minkä takana päätoimittaja seisoo. Siitä tehtiin oikein uutinen: päätoimittaja tekee työnsä, lue kommentti. Journalismia ymmärtämättömille: isoissa mediataloissa on tapana julkaista ensin ja sitten vasta kysyä, onko ylin vastaava päätoimittaja jutun takana. Syynä menettelylle on vastuun kerrostumat, pomojen putki, joka on katkeamaton luottamuksen ketju – ainakin siihen asti, kun ketju on yhtenäinen. Laatumedioissa päätoimittaja on aina julkaistujen juttujen takana, ja vain poikkeuksia ovat ne tapaukset, kun rikospoliisin kysyessä päätoimittaja ilmoittaakin, ettei ole jutun takana. HS:n maanpetosjuttu on saanut suuren huomion sellaisena, jonka takana päätoimittaja ei seissyt, alalla kyse on poikkeuksesta. Yleensä päätoimittajat seisovat juttujen takana, ja siihen perustuu korkeampi palkkaus sekä oikeudellinen vastuu. Mitä STT on tehnyt väärin? En tiedä, mutta voin avata sitä, mitä STT on tehnyt. STT lähetti massapostina kyselyn kaikille avustajille – huom. kaikkien puolueiden avustajille. Kyselyssä etsittiin tietoa siitä, onko avustajiin kohdistunut epäasiallista toimintaa ja jos on, minkälaista. Kyselyyn saattoi vastata kukin avustaja nimettömänä ja mitä tahansa. Tämänkaltainen kysely toimii kuten harava. Iso avustajajoukko haravoidaan läpi ja katsotaan, mitä haravaan tarttuu. Koska Tuppuraisesta on kyselty lisää, voimme päätellä, että haravaan tarttui useampi kuin yksi anonyymi vastaus liittyen Tuppuraiseen. Seuraavaksi STT lähti lähestymään oikeita ihmisiä, ihan nimellä ja kasvoilla. Kysyivät Tuppuraisesta, koska olivat saaneet vinkkejä Tuppuraisesta ja löysi 5 henkilöä, osa pääteltävissä kansanedustajiksi, osa avustajiksi. STT julkaisi jutun ja kuten tapana on, STT:n asiakasmediat käsittelivät juttua ja/tai julkaisivat sellaisenaan. Miten Tuppurainen pelasi peliä? Hänelle tuli tieto jutusta, aina jutun kohde saa tietää, kun hänestä kysellään. Häneltä kysyttiin kommenttia STT:n juttuun, hän käytti oikeutensa olla kommentoimatta juttua ennen sen julkaisua. Huom. STT:n kyselystä kului aikaa siihen, kun ihmisiä lähestyttiin, siitä kului aikaa siihen, että haastattelut sovittiin ja haastatteluista kului aikaa siihen, että juttu julkaistaan. Juttuprosessit kuulostavat salaisilta, mutta ihmiset puhuvat ja kun kyse on Eduskunnasta, lopulta kaikki, joilla on merkitystä, tietävät uutisen ennen STT:n tekstaria. Voitko kuvitella? Juttu julkaistaan 11.00 ja Tuppurainen ja Lindtman pitävät tiedotustilaisuuden jo 4 h myöhemmin. No, nopeasti reagoivasta puoluejohtajasta tulisi taatusti erinomainen pääministeri. Nopeutta ja harkintaa on. Toinen selitys on tylympi. Koska demareissa tiedettiin, mitä on tulossa, Tuppurainen valmistautui ja sai puheenjohtajan rinnalleen. Itse jutusta keskityttiin vain poimimaan ne heikoimmat kohdat ja haastettiin ne. Palataan siihen moukariin. Siis moukari, joka päätyi lopulta eläkeläismiehen käteen maan arvostetuimpaan ajankohtaisohjelmaan. Moukariin, jota oli ennen eläkeläistä käsitellyt Yle, Lindtman ja ensi-iskut lasauttanut media-ajojahdin uhri Tytti Tuppurainen. . . . . . Jatkuu seuraavassa twiitissä👇

Jussi Mäkinen

57,354 Aufrufe • vor 4 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Tänään Jälkipörssissä käsiteltiin yhtenä aiheena yrittäjien eläkettä. YEL-järjestelmä on yksinkertainen yrittäjille, mutta vaikea ymmärtää muille. Tänään studiossa oli yksi yrittäjä ja neljä mielipidettä. Ahosniemi juksupetkutti väittäessään, ettei yrittäjien eläkemaksuja ole rahastoitu. Jokainen fiksusti YEL-maksuja maksava yrittäjä tietää, että hänen YEL-maksunsa rahastoidaan aivan kuten palkansaajien TyEL-maksutkin – usein jopa saman eläkeyhtiöön. Oli surullista kuulla, että jopa Finanssiala ry:n eli eläkeyhtiöiden edunvalvojan Arno Ahosniemi mukaan yrittäjien eläkkeitä ei rahastoida. Tietysti rahastoidaan. Yrittäjät ovat eläkeyhtiöiden asiakkaita ihan samalla tavalla kuin etujärjestöjen toimitusjohtajatkin. Olisi aika tyhmää väittää, ettei etujärjestölobbareiden eläkkeitä ole rahastoitu – miksi siis väittää, ettei yrittäjien eläkkeitä ole rahastoitu? Sen sijaan jokainen YEL-maksua (eli omaa eläkettä ja vakuutusta) laiminlyövä yrittäjä tietää, että hänen maksujaan ei juurikaan rahastoida, koska hän maksaa niin pientä eläkemaksua, ettei siitä jää rahastoitavaa - saa myös lopulta olemattoman pientä eläkettä. Gorschkow puolestaan juksupetkutti väittäessään, että yrittäjyyden idea on tienata elinkaaren aikana niin paljon, ettei eläkettä tarvitse erikseen säästää. Osa itsensä alivakuuttavista yrittäjistä luulee samoin: he minimoivat sekä työkyvyttömyyseläkkeensä että vanhuuseläkkeensä, koska uskovat, että yrityksellä on arvoa, jonka he saavat realisoitua myydessään yrityksen - uskovat muutenkin hyvään onneen. Kim Väisänen oli valo pimeydessä. Hän tietää, mistä YEL-järjestelmässä on kyse, ja siksi maksaa omat YEL-maksunsa samassa suhteessa kuin työntekijät maksavat TyEL-maksujaan. Älä ole kuten Ahosniemi ja Gorschkov – ole kuin Väisänen. Puhu vain siitä, minkä todella tunnet, ja puhu totta. Suurin valhe, joka YEL-maksun laiminlyöntiin liittyy, on se, että veronmaksajat joutuvat lopulta maksamaan yrittäjien eläkkeet. Höpön pöpön. Ne yrittäjät, jotka ovat laiminlyöneet oman YEL-maksunsa, ovat kyllä maksaneet elämänsä aikana oman eläkkeensä veroina – he vain eivät ole ymmärtäneet, että YEL-maksun voi vähentää verotuksessa. Valtio on nyt pulassa yrittäjäeläkkeiden kanssa samasta syystä kuin muutenkin olemme pulassa: meillä on väestörakenteessa enemmän saajia kuin maksajia ja enemmän huollettavia kuin huoltajia. Valtion YEL-maksupaineen kasvu oli täysin ennustettavissa, mutta ongelma jätettiin huomiotta ja siirrettiin tulevien sukupolvien ratkaistavaksi. Yrittäjät. Maksakaa YEL-maksu, se kannattaa!

Jussi Mäkinen

25,116 Aufrufe • vor 1 Monat

MakisenJussi's profile picture

Poliitikkojen on välillä vaikea ymmärtää, miksi suomalaiset eivät arvosta poliitikkoja. Sanokaa te ennen minua eläneet. Onko poliitikkojen puhe ollut näin sisällötöntä jaarittelua aina? Kuka uskoisi poliitikkoihin, kun poliitikot ei enää usko edes itseensä, eikä peittele sitä. Väite, mitä vähemmän sotealueita, sitä vähemmän kallista hallintoa. Lindtman vastaa, jos aloitamme hallintorakenne jumpan - me vain kasvattaisimme kuluja - rehellinen. Lindtman alustaa, ”nyt pitäisi keskittyä siihen mikä on olennaista, niiden palveluiden sisältöön.” Yleisö valpastuu ja sitten viisastenkivi paljastuu - hoitotakuu. Yleisö odottaa vastauksia sairaanhoidon kriisiin ja kasvaviin kustannuksiin, sitten tuleva pääministeri sen paljastaa - nyt ei pääse hoitoon koska ei ole säädetty hoitotakuuta. Sitten kun on säädetty hoitotakuu, vasta sitten hoidetaan ihmisiä. Naps! Näin pienellä lainsäädännön viilauksella lisättiin lääkäripalveluiden tehokkuutta ja hoitoonpääsy nopeutuu. Minusta on kovin pelottavaa tietää, että nämä puheenjohtajat on valmennettu, he ovat harjoitelleet ja he ovat valmistautuneet. Huolestuneisuuttani vain lisää, kun tentin päätteeksi kansanedustajat ja puolueiden palkkaväki sekä sitkeimmät kannattajat kokoontuvat sosiaaliseen mediaan kehumaan miten hienosti se oma johtaja suoriutui. Jos poliitikot eivät itsekään kuuntele mitä sanovat, onko meidän muiden pakko kuunnella?

Jussi Mäkinen

28,171 Aufrufe • vor 2 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Tampereen Työväenyhdistys ry on yksi Suomen vanhimmista työväenyhdistyksistä, perustettu vuonna 1886. Kuten paikalliset työväenyhdistykset yleensä, myös Tampereen Työväenyhdistys on oikeistolaisesta historiastaan huolimatta nykyään SDP:n jäsenjärjestö ja toimii aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana Tampereella – myös merkittävänä vaalirahoittajana. Yhdistyksen taloudellinen selkäranka on keskeisessä korttelissa sijaitsevissa kiinteistöissä: se omistaa sekä Tampereen Työväen Teatterin kiinteistön että Tampereen Työväentalon (Puistotorni). Juuri jälkimmäisessä Stalin ja Lenin tapasivat ensimmäistä kertaa, kun Tampereella järjestettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen bolševikkien konferenssi vuonna 1905. Paikalliset työväenyhdistykset, kuten vantaalainen Tikkurilan Työväenyhdistys, ovat keskeisessä roolissa sekä valtakunnan tason poliittisessa rahoituksessa että etenkin paikallisesti. Tampereella kaupunki tukee Työväen Teatterin toimintaa, joka maksaa vuokraa Työväenyhdistykselle. Yhdistys puolestaan välittää vuokratuloja edelleen puolue- ja vaalirahoitukseen sekä kärkiehdokkaiden kampanjoihin. Vantaalla Tikkurilan Työväenyhdistys omistaa keskeisiä tontteja Tikkurilassa ja harjoittaa tehokasta kiinteistökehitystä sekä tuottoisaa kiinteistösijoitustoimintaa. Onnekasta onkin, että kaupungin viisaiden päättäjien mahdollistama paras infrastruktuuri – kuten Vantaan ratikka – kulkee sopivasti yhdistyksen tonttien ohitse. Juuri näiden puolueiden, puoluejärjestöjen, lähiyhteisöjen ja paikallisen sekä valtakunnallisen päätöksenteon rajapintojen tarkkailu on journalistisesti erityisen tärkeää. Tämän lisäksi on tärkeää, että myös juridinen ja hallinnollinen viranomaisvalvonta on tarkkaa ja tarkoituksenmukaista. Siksi olen entisenä tamperelaisena mielissäni, että Tampereen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja jää eläkkeelle virastaan, jossa hän on toiminut Pirkanmaan hyvinvointialueen tarkastusjohtajana. Juuri tällainen kaksoisrooli on altis väärinkäytöksille tai väärinkäytösten paljastamatta jättämiselle. Se ei olisi välttämättä kuntalaisten silmissä kovin luotettavan näköistä, jos alueen mahtipuolueen keskeinen vaalirahoittaja valvoo virkatyönä samaan aikaan päättäjien ja hallinnon toimintaa. Pirkanmaan hyvinvointialueen tarkastusyksikössä siirrytään nyt uuteen aikaan. Eläköityvän tarkastusjohtajan mapit joutuvat tarkkaan syyniin, kun seuraaja aloittaa – tarkastusjohtajaksi on päätetty palkata edeltäjänsä poika.

Jussi Mäkinen

19,454 Aufrufe • vor 1 Monat

MakisenJussi's profile picture

Avoin anteeksipyyntö Vertti Kiukalta (sd.) Höntyilin. Tunne otti vallan. Pyydän anteeksi. Olen seurannut mediasta liian intensiivisesti Kelan pääjohtajaan kohdistunutta mediamylläkkää. Nauroin mukana. Minusta Lehtosen startti oli epäammattimainen, avoin ja rehellinen, mutta virkamiehelle poikkeuksellinen, selvästi virkamiehelle sopimaton, kuten asiantunteva ja ammattimainen Kelan hallitus on tehnyt selväksi. Perjantaina lenkiltä palattuani näin IS:n julkaiseman ja moraalittoman suomalaisen ottaman kuvan silminnähden sairaasta Lehtosesta. Yhdistin mielikuvani hallituksen puheenjohtajan kommentteihin, siis kuukauden jatkuneeseen julkiseen kritiikkiin pääjohtajaa kohtaan. Pidin hallituksen puheenjohtajan lausuntoja poikkeuksellisina. Hän oli tuonut julkisuuteen mm. henkilökohtaisesti saamaansa kritiikkiä pääjohtajaa vastaan, seikkaperäisesti kertonut Lehtosen liikkeistä ja siitä, ettei hän ollut liikkunut kuten Kelan hallitus on toivonut. Kun perjantaina hallituksen puheenjohtaja kommentoi pääjohtajan tilaa kaikkiin medioihin, Seiskasta Yleisradioon, pidin sitä hätiköitynä ja epäsopivana. Pyydän anteeksi julkista kritiikkiäni. Olen saanut moitteita maalittamisesta yms. Ymmärrän nyt paremmin. Kelan hallitus kokousti useita tunteja, ja puheenjohtaja Kiukas vastasi avoimesti median kysymyksiin. Ymmärrän nyt, ettei virkamiehen roolia voi verrata yhtiön johtoon. Kelan hallitus ja Kela noudattavat julkisuusvelvoitettaan nyt poikkeuksellisen hyvin ja tehokkaasti. Hallitus on antanut puheenjohtajalleen tehtäväksi tiedottaa ja viestiä kaikesta pääjohtajaan liittyvästä, ja hän toteuttaa hallituksen tehtävää. Tänään kerrotun perusteella puheenjohtaja kuitenkin jatkossa pidättäytyy kommentoimasta pääjohtajan terveydellisiä asioita. Se on kiitettävän viisas linjaus. Hallitus on puhunut, pulinat pois. Kelan hallituksen puheenjohtajan avoimuudessa ei ole mitään moitittavaa.

Jussi Mäkinen

57,533 Aufrufe • vor 6 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Meillä on n. 135 tuhatta suomalaista jotka ovat nähneet Sofia Virran FB:ssä tekemän videon. Hän ehti vaalikiireiltään tekemään videon omaan someen, kiireessä ehti kertomaan että Seiska valehtelee, kiireessä ei ehtinyt kysymään puolisoltaan miten asiat meni, kiireessä ehti sanomaan toimittajille ettei puoliso kommentoi medialle. Toimittajat uskoivat Sofia Virtaa. Yleisö uskoi Sofia Virtaan. Ihmiset eivät luota Seiskaan. Muu media ei luota Seiskan toimittajiin, muu media uskoo mielummin puoluejohtajaa. Muu media tottelee puoluejohtajan toiveita olla lähestymättä puolisoaan. Vaalim jälkeisissä kiireissä Virralla ei ole aikaa korjata FB:ssä olevia virheellisiä väitteitään, mutta ehtii vastaamaan Ylelle sähköpostilla. Onneksi meillä on kunnianhimoisia journalisteja jotka lähtivät okakaarnakuoriaisten perään kun puoluejohtaja Virta osoitti itselleen mieleisen maalin. Nyt okakaarnakuoriaisesta on julkaistu kymmeniä juttuja. Sofia Virran tietoiselta vaikuttavasta erehdyttämisestä muutama. Ehkä suomalaiset ansaitsee mediamaiseman jossa poliitikoille annetaan lupa vaieta journalistiselle medialle ja puhua suoraan äänestäjille mitä sattuu, poliitikon omilla sosiaalisen median tileillä. Mut hei! Eikö olekin aika vaarallista että Trump hyödyntää sosiaalista mediaa? Pitäisikö EU:n säännellä sosiaalista mediaa paremmin? Nytkin X:sässä leviää jopa kritiikkiä Vihreistä. Vaikka kyse on vain virheistä.

Jussi Mäkinen

111,143 Aufrufe • vor 1 Jahr

MakisenJussi's profile picture

Yhdysvaltain oikeusministeriö julkaisee tuhansia uusia Epstein-kuvia, samaan aikaan ammattimaisten disinformaatioyksikköjen tehtävä on luoda tekoälyllä feikkikuvia lisätäkseen yleisön epäluottamusta hallintoa kohtaan sekä levittää jo julkisuudessa olleita kuvia hämmentääkseen informaatioympäristöä. Tiedustelupalvelut sekä eri intressiryhmät haluavat harhauttaa, siksi sosiaalinen media on niin sankka ja sakea tiedon tulvasta, eikä ihmiset pysty seuraamaan sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Kun disinformaation ammattilainen on tehnyt työnsä hyvin, hyödyllinen idiootti täydentää operaatiota ryhtymällä ymmärtämättään misinformaation levittäjäksi. Disinformaatio on tietoista valehtelua, misinformaatio on valheeseen uskovan, luulevan mielipide – viatonta mutta tyhmää. Perinteinen media on uskottava niin kauan kuin se on uskottava. Ihmiset luottavat, että toimituksessa, jossa on toimittajan yläpuolella päällikkötoimittaja, pomotoimittaja ja päätoimittaja sekä lukuisa joukko media-ammattilaisia valmistamassa ja varmistamassa faktoja, julkaistaan vain faktoja. #Journalismi on prosessi, ei lopputuote - jos prosessi ei toimi, journalismi on arvotonta. Välillä sitten sattuu kiusallisia virheitä. Esimerkiksi kuvavalinnoissa. Ne ovat ihan vaan huolimattomuutta, laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Virheet korjataan ja oikaisuja tehdään. Vaikutuksia syntyy silti ja misinformaatio leviää, eikä sitä koskaan saada enää takaisin. Eilen Ylen A-studion toimitus päätyi valitsemaan Yhdysvaltojen oikeisministeriön julkaisemista, tuhansien kuvien joukosta kaksi kuvaa sekä muusta lähteestä kolmannen, joka sopi toimittajan juontokorttiin ja haastateltavan edustamaan "tutkittuun tietoon." Tarkkasilmäisimmät saattavat hämmentyä. Ruudulla näkyy kaksi tuoretta oikeusministeriön julkaisemaa kuvaa ja kolmas, joka on ollut kansainvälisillä kuvapalveluilla valikoimissaan jo 1990-luvulta lähtien. Virhe on pieni, lähes mitätön. Sitä seurannut keskustelu on suurempi ongelma. Miksi Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen puhuu Trumpin roolista enemmän ja vähemmän paljastetussa aineistossa esiintyvistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talouselämän oikeista supervaikuttajista? Miksi hän lausunnoissaan jopa valkopesee tiedeyhteisön mahtiukkojen irstailua ja sikailua, selittäen itselleen ja yleisölleen, että kyse on varmaan ollut apurahoista? Kiistatta Heiskanen on alan ammattilainen, hän tietää että Pohjois-Amerikan tutkimusta tehdään Turussa niin kauan, kun Suomen hallinnosta ja Pohjois-Amerikasta löytyy halukkaita rahoittajia tarjoamaan apurahoja Heiskasen pumpulle. Yleisradio ei ainakaan ole riippuvainen rahoittajistaan kuten yliopistotutkijat, onhan Yleisradion rahoituksen lähteenä suomalaiset veronmaksajat. Veronmaksajilla ei ole mitään syytä peitellä globaalin eliitin sikailua, siispä Yleisradion toimittajilla ei ole motiivia olla huomaamatta globaalin eliitin sikailua. Valitettavasti Ylen kirjeenvaihtaja istuu Tukholmassa katsomassa internetvälitteistä tiedotustilaisuutta, joka pidetään Oslossa. Kustannustehokasta, ettei yhden tiedotustilaisuuden takia pidä Osloon lähteä, siksi uutisia tehdään Tukholmasta. Katsoja voi olla hämmentynyt, kun kirjeenvaihtaja katsoo ruudun välityksellä silmiin ja selostaa Norjan poliisin turvallisuuspalvelun PST:n kertoneen, ettei heidän tehtävänsä ole tutkia, kannattaako prinsessan matkustaa pedofiilisaarelle, vaan heidän tehtävänsä on tutkia, onko prinsessan matkustaminen pedofiilisaarelle turvallista. Ehkä prinsessan syntymäaika määritti turvatason riittäväksi? Ihmisiä kiinnostaa missit ja kuninkaalliset, se on kaupallisen median meille opettama tarkastelukulma maailmaan. Kansainvälistä politiikkaa sivutaan vain kun presidentit ovat riittävän missejä tai sopivasti kuninkaallisia. Mediataloudessa huomio on siellä, mistä media saa rahaa, ja huomiotaloudessa media on kohteelleen rahaa – supervaikuttajille he ovat peite sekä nippu hyödyllisiä idiootteja. Trump ja Vesa Keskinen ovat sama hahmo, mutta eri ihmisiä, eri talousalueella. Siksi kysyn sinulta, miksi et pidä uskottavana että ulkomaalaiset tiedustelupalvelut keräävät Keskisestä kompromaattia aineistoa siltä varalta että hänestä tulee Suomen presidentti? Maailmanpolitiikkaa järisytti kansalaisten osallistuminen demokraattiseen prosessiin - tyhmät äänestivät vaalissa väärin. Media tarjoili loputonta tietotulvaa pellen - Donald Trumpin toilailuista ja vaalipäivänä äänestäjillä olikin jo tunne, että tuntevat ukon sekä vikoineen että vahvuuksineen. Alaisensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä paljastuneen, mutta ilmeisillä valheilla pelastautuneen ja pedofiilisaarella matkustelleen ex-presidentin valehteleva vaimo oli Trumpille helppo vastus. Ihmisiä ei harmittanut, että Trump valehtelee. Ihmisiä harmitti se, että valehteleva Clinton koittaa uskotella, että ei hän valehtele. Toinen esimerkki "kuninkaallisten" huomiotaloudellisesta hyväksikäytöstä. Prinsessa Diana oli ihminen, jolla ei koskaan ollut valtaa, mutta siitä huolimatta hänestä kasvoi aikansa vaikutusvaltaisin ihminen. Kun Dianaa kävelytettiin miinakenttään 1997, se ei ollut prinsessa Dianan, siis kuningashuoneesta jo erotetun yksityisajattelijan oma idea – vai uskotko muuta? Valokuva kävelystä miinakentällä mullisti maailmaa ehkä enemmän kuin onnistunut kuulento. Jalkaväkimiinat eivät olleet 1990-luvun suurin ihmisoikeus- tai turvallisuusasia, mutta vuoden 1997 aikana siitä sellainen tuli ja Dianasta alan suurin kommentaattori. Missi ja vielä kuninkaallinen, miksi siis emme uskoisi kauniin ja kiltin naisen tietämykseen kansainvälisen turvallisuuspolitiikan suuressa asiassa. Kaikki tiedämme, että Oslossa oli syksyllä 1997 tulossa miinakokous, jossa oli tarkoitus neuvotella Ottawan sopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinat. Kaikki tiedämme, että Diana kuoli auto-onnettomuudessa pari viikkoa ennen kokousta, missä hänen tehtävänsä oli imeä koko maailman huomio miinakieltosopimukseen. Kaikki eivät ehkä arvanneet, että Dianan kuolemasta seuraava reaktio olisi koko maailmaa yhdistävä tapaus. Dianan kuolinuutisen varjossa Oslon miinakokouskäytävillä otettiin suuria askelia. Jeltsin lupasi, että Venäjä luopuu jalkaväkimiinoista, jos Yhdysvallat luopuu, ja Clinton lupasi Yhdysvaltojen luopuvan jalkaväkimiinoista siirtymäajan jälkeen, kun korvaava asejärjestelmä on rakennettu. Siihen maailmanaikaan ulkoministeri Halonenkin kertoi, että Suomessa jalkaväkimiinoista luopumista voi edistää vasta, kun Venäjä on niistä luopunut. Nyt tiedämme, Clinton ja Halonen valehteli, mutta Jeltsin piti lupauksensa. Pelasinko Putinin pussiin? Historia on ihmeellistä, ja sieltä voi löytää vastauksia vain ne, jotka uskovat vasta, kun näkevät. Dianan kuolema oli salaliitto ja siihen vaikuttaneita tapahtumia tutkii ja selvittelee vain salaliittoteoreetikot, joista kannattaa varoitella myös A-studiossa. Kyseessähän oli vain epäonninen sattuma, johon sotkeentui epäonnisten sattumien seurauksena talouseliitin edustajia eri puolilta maailmaa. Siksi on todella hullua, että prinsessa Dianan tapaus nousee esiin jopa Epstein-asiakirjojen julkaisun yhteydessä. Vai onko? Kun minä katson lähihistoriaan, siis eiliseen A-studioon ja siihen, miten suomalaisten huomiota haluttiin kiinnittää Epstein-tapauksen osalta juuri todellisesta vallasta jo vuosisata sitten riisuttuihin kuninkaallisiin ja Donald Trumpiin, mietin vain, onko tuo disinformaatiota vai misinformaatiota. Miten työkseen Epstein-asiakirjoihin suhtautuvat voivat olla noin pihalla? Onko maailma tosiaan näin tyhmä vai paha paikka? Vastaan itse. Suomalainen toimittaja, joka keskittyy lähinnä kääntämään kansainvälisiä uutisia suomeksi on tarpeeton, turha ja vaarallinen. Suomalainen riippumaton toimittaja, joka luottaa ulkomaalaisiin medioihin, jotka eivät ole riippumattomia, on tarpeeton, turha ja vaarallinen. Mieti miten tyhmältä tämän illan A-studion alkujuonto näyttää. ”Haluamme oikaista virheen eilisestä lähetyksestä. Yhdysvaltojen ulkoministeriö on julkaissut yli 200 000 valokuvaa ja kun poimimme kuvia tuosta aineistosta, toimituksessa kävi inhimillinen virhe ja tulimme valinneeksi vahingossa kolmannen kuvan Getty Images -kuvapalvelusta. Pahoittelemme virhettä... Ja sitten asiaan.” Huomaa. Videon ensimmäinen 43 sekuntia on editoimatonta kuvaa eilisestä lähetyksestä ja sitä seuraava materiaali on vahvasti editoitua, korostamaan mitättömän virheen järjenvastaisuutta. #journalimsi

Jussi Mäkinen

34,321 Aufrufe • vor 3 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Janne Saarikivi on nero. Jo lukiolaisena hän oli terävä yhteiskuntakriitikko, oikeistolainen ajattelija, joka sanoitti vasemmistolaiselta näyttävän Ultra Bra -yhtyeen kauneimmat ja purevimmat kappaleet. Koska poliittisesti latautumaton pop-laulukuoro sekä nerokas nuori soittajaporukka kuulosti kommunistisen laululiikkeen perilliseltä, jopa vasemmistolaiset lauloivat: ”Asioita on esimerkiksi juusto, ja pelikaanikin on asia. Muita asioita ovat tursas ja viisumi. Maailma on asioita pullollaan.” Tuskin ymmärtävät vieläkään, että Ultra Bra- oli vain uuden sukupolven yhtye, joka teki pilkkaa taistolaisesta sisällötöntä uhoa uhkuvasta kulttuurituotteesta. Saarikivi oli sitä sukupolvea, joka vasemmistoeliitin sisältä näki, miten pöhöttynyt vasemmistoeliitti mureni. Kukaan sisältäpäin tapahtuvaa rappiota seuranneista ei ollut siitä pahoillaan. Suuren ja kauniin ytimessä kaikuu tyhjyys, ja sen särkyessä ympärille avautui näköaloja. Saarikivi edusti tulevaisuususkoa, ja hän pystyi ennustamaan tulevaisuuden, mutta ei taatusti sitä, mitä Janne Saarikivi puhuu televisiossa 2026. Tämä hellyyttävä klippi on jo viikon vanha. Siinä puhuu entinen ”yhteiskunnan vihollinen”, joka on halattu kuoliaaksi. Saarikiven kirjallinen nerous ja sanataide ovat edelleen ihanaa kulutettavaa, niin vanha kuin tuorekin materiaali. Hänestä on tullut äreä vanha viisas, joka usein näkee aikalaishulluuden läpi, tunnistaa menneisyyden haamuja ja sammuttaa vasemmistolaisen keskustelun välillä töykeästikin, kun tv-kameran läsnäolo alkaa hävettää. Kuuntele, mitä Saarikivi sanoo ja miten Otto Tähkäpää vastaa. Tee se uudestaan ja hymyile. Sekä Tähkäpää että Saarikivi ovat halattu niin vaarattomiksi, ettei yhteiskunnalle vaarallinen ajattelu enää kuki vapaana, vaan haikeus vanhaa kiinteää tulovirtaa kohtaan saa näkemään risuja kaikkialla. ”Nykyään on aika vähän risuja (lue: apurahoja) kerättävänä.” Nerokas Janne Saarikivi onnistuttiin tuhoamaan maksamalla hänelle ensin apurahoja, sitten palkkaa yliopistolla, taas apurahoja ja lopulta hänet saatiin rahavirtoja supistamalla näivettymään televisioon vaatimaan Ylen katsojilta, siis veronmaksajilta, lisää apurahoja. ”He osallistuvat tähän risusavottaan jo, ovat ihan täysissä töissä.” (Lue: kirjoittavat apurahahakemuksia.) Johon Tähkäpää vastaa kuten tarkkanäköisen tulevaisuustutkijan ja filosofin kuuluu: ”ja hakevat töitä, joita ei ole olemassa.” Maamme eliitti on tuhottu onnistuneesti. Enää meistä viisaimmatkaan eivät näe metsissä risuja tai marjoja kerättäväksi ja myytäväksi, ellei Koneen säätiö myönnä siihen apurahaa. Ai miten niin suomalaiset ovat passivoitu pilalle?

Jussi Mäkinen

29,721 Aufrufe • vor 3 Monaten

MakisenJussi's profile picture

Konkurssi on aina surkea uutinen, mutta mitä tulee Finlaysonin nokkamiehen, luikurimaakari Kurttilan mediapeliin, täytyy sanoa etten ylläty, enkä ole kovin pahoillani. Kurttila on yksi maan johtavia huomiotalousjohtajia joka on vuosikymmenen juksupetkuttanut, härskisti hyödyntänyt ja manipuloinut suomalaista mediakenttää ilman kritiikkiä. Tämä video on julkaistu lokakuun lopussa 2024 ja se on irvokas esimerkki siitä miten häntä (Kurttila) heiluttaa koiraa (suomalainen media.) Koska Kurttila on kiva hahmo eikä pelkää kameraa, hän saa pidäkkeettä kertoa omia totuuksiaan mediassa joka vastavuoroisesti antaa mainosmiehelle ilmaista palstatilaa. Vain harvoin juttukeikalla on toimittaja joka tietää mitä eroa on liikevaihdolla ja liikevoitolla. Nyt annettu konkurssiuutinen kertoo että vanhat konkurssiomistajat aikoo ostaa pesästä sen ainoat arvokkaat ja ihan oikeat käsin kosketeltavat osat, siis brändit. Tamperelaisena mulla on outo suhde Finlaysoniin ja olen aidosti surullinen että tamperelaisuuden synnyn siemen on nykyään vain tarra ostoskeskuksen ikkunassa. Surullisempaa on vain valheellinen mielikuva. Tuotteista firman oman vastuullisuusraportin mukaan vain 2% syntyy Suomessa, kotimaisuusasteen voi hyvällä omatunnolla sanoa olevan vielä pienempi. Ärtymykseni on puhtaasti henkilökohtainen ja se on kasvanut lähinnä sen takia, että aluksi uskoin brändin uuteen nousuun. Uskoin lupauksiin, uskoin vastuullisuuteen ja sitten koin väkevän kolauksen kun keisari paljastui. ”Suomen vaikuttavimmalla” tekstiilibrändillä ei ole enää vuosiin ollut vaatteita päällä. Jos brändit jää vanhojen omistajien käsiin, luottamukseni Finlayson, Makia tai Vallila brändeihin on yhtä suuri kuin usko siihen mitä Kurttila tällä videolla puhuu. Valitettavasti uskoni siihen että, Kurttila saa edelleen jatkaa mediaperformanssia ilman kritiikkiä, ei horju. Kiva tyyppi joka puhuu kivoja asioita. Miksi ihmiset eivät ostaisi jatkossakin halpatyövoimalla tuotettuja tekstiilejä? Pystyyhän ne löytämään ”vastuulliset” alihankkijat jopa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja Turkista. Pakistanista puhumattakaan. Kävikö nyt niin ettei edes Jeesuksen kääreliinoissa ollut taskuja vai onnistuuko huomiotalousjohtajat kääntämään konkurssin voitoksi ja jättämään yhtiön velat velkojien niskaan kun nappaavat pesästä logot mitä voi jatkossa liimailla kaikenmaailman rätteihin ja lumppuihin?

Jussi Mäkinen

88,996 Aufrufe • vor 1 Jahr