Jussi Mäkinen's banner
Jussi Mäkinen's profile picture

Jussi Mäkinen

@MakisenJussi5,426 subscribers

Toimittaja, keskustelija ja kuuntelija. Urheilumiehiä. Omia havaintoja sekä hassutteluja. Jos ärsytän, lue kiinnitetty twiitti.👇

Shorts

”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Pääministeri Orpolta ei ole saatu näin suoraa ja rehellistä vastausta Garden-hankkeen ”ehdollisen rahoituksen” syistä – ei A-studiossa, ei lehtien kysyessä asiasta eikä edes eduskunnassa. On puhuttu työllisyys- ja kasvuvaikutuksista, tietysti hankeyhtiön arvioihin perustuen. On toistettu valtakunnallista merkitystä: ”Suomeen saataisiin noin 20 000 hengen areena, jota kansainväliset artistit ja tapahtumajärjestäjät edellyttävät” – jälleen hankeyhtiön arvioihin nojaten. On vakuuteltu rakennusalan ahdingon lievittämistä. Nyt, rennosti Aki Linnanahteen vieraana, avoimena ilman solmiota ja avustajien ohjelistaa, ilman että kukaan edes kysyi, hän paljasti sen, mikä on tiedetty, mutta mitä pääministerin huulilta ei kovin kevyesti lausuta: ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Projekti GH Oy on yksityinen yhtiö, jonka ainoa liiketoiminta on kiinteistökehityshanke. Sen tavoitteena on rakentaa halli ja kiinteistömassaa myytäväksi Helsingin arvoalueelle sekä tuottaa voittoa yhtiön omistajille. Onko markkinoita voitelevan, rahoittajia houkuttelevan ja hankeyhtiön taloutta pönkittävän 35 miljoonan euron ”ehdollisen tuen” myöntäminen yksityiselle yhtiölle – ilman että yhtiö edes teknisesti sellaista pyytää – laitonta? En tiedä. Oikein se ei mielestäni ole. Vipurahoitus tarkoittaa yleisesti sitä, että pienellä omalla pääomalla tai julkisella panostuksella saadaan liikkeelle huomattavasti suurempi kokonaisinvestointi. Perusajatus on moninkertaistaa vaikutus – sekä tuottojen että riskien osalta. ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Rahoituspäätös ja julkisen talouden suunnitelmaan kirjattu, porrastettu ”vipurahoitus” näyttää entistä oudommalta, kun tiedämme, että koko hanke on kutistunut viime vaiheessa entistä pienemmäksi eikä edes valtion ”ehdollinen tuki” riittänyt houkuttelemaan pääomia hankkeen taakse. Vaikka Garden ei kaiken järjen mukaan koskaan toteudu, en malta olla spekuloimatta sillä, mitä Projekti GH Oy:n osakkaat olisivat onnistuessaan tehneet valtion 35 miljoonan euron tuella. Omistajien joukossa on muun muassa tappiollisia tilikausia tekevä jääkiekkoseura HIFK, Jan Vapaavuoren yhden miehen yhtiö Javacom Oy, hankkeen puuhamiehenä toimivan Ilkka Kilpimaan Shieldland Oy sekä hanketta varten 2 500 euron pääomalla perustettu Friends of Garden Oy – johon on ainakin yritetty koota pääomasijoittajia. Kun kokoomus runttasi ja junaili ”ehdollisen tuen”, yksi suurimmista Projekti GH Oy:n omistajista oli nykyisin Fisyr Oy:n nimellä konkurssimenettelyssä oleva Fincap Oy – osa yritysrypästä, joka uhkaa kaataa kokonaisen pankin, OmaSp:n. Tämä oli se porukka, jolle kokoomus ja pääministeri Orpo halusivat tarjota ”ehdollista” vipurahoitusta: 35 000 000 euroa veronmaksajien rahaa. Siis porukalle, jonka yhteenlaskettu varallisuus tuskin edes vastaa mainittua 35 miljoonan euron valtion tukea. ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Esim. Nokia Arena tuottaa jo käyttäjilleen ja kohta myös omistajilleen (Tampereen kaupunki 40 %) tappioita, mutta sen omistajat saavat areenainvestoinnista muita hyötyjä. Tampere vuokratuloja areenan tontista, ja tapahtumat sekä niiden yleisö tuovat kaupunkiin rahaa. Muut omistajat – vakuutusyhtiöt ja rahoituslaitokset – saavat sijoitukselleen, siis lainarahalle, korkotuoton, vaikka areenayhtiön tulos kääntyisi tappiolliseksi, lähinnä velanhoidon eli rahoituskulujen takia. Mitä jos Gardenia olisikin alettu rakentaa? Hankkeen saama 35 miljoonaa ei olisi riittänyt, eikä hankeyhtiön persaukisilta vaikuttavat omistajat olisi saanut lisää lainarahaa markkinoilta? ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Tämä maa on jo nyt täynnä yksityisiä, valtion ja kuntien tukea saaneita ”hallihankkeita”, joiden toiminnan tuotto ei kata edes rahoituskuluja. Julkinen, veronmaksajien raha elvyttää. Kuka hyötyy, että valtio toimii ”vipurahoittajana” houkutellakseen markkinoilta rahaa hankkeelle, jota edes valtiovarainministeriön virkakunta ei pidä kestävänä? Niinpä.

”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Pääministeri Orpolta ei ole saatu näin suoraa ja rehellistä vastausta Garden-hankkeen ”ehdollisen rahoituksen” syistä – ei A-studiossa, ei lehtien kysyessä asiasta eikä edes eduskunnassa. On puhuttu työllisyys- ja kasvuvaikutuksista, tietysti hankeyhtiön arvioihin perustuen. On toistettu valtakunnallista merkitystä: ”Suomeen saataisiin noin 20 000 hengen areena, jota kansainväliset artistit ja tapahtumajärjestäjät edellyttävät” – jälleen hankeyhtiön arvioihin nojaten. On vakuuteltu rakennusalan ahdingon lievittämistä. Nyt, rennosti Aki Linnanahteen vieraana, avoimena ilman solmiota ja avustajien ohjelistaa, ilman että kukaan edes kysyi, hän paljasti sen, mikä on tiedetty, mutta mitä pääministerin huulilta ei kovin kevyesti lausuta: ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Projekti GH Oy on yksityinen yhtiö, jonka ainoa liiketoiminta on kiinteistökehityshanke. Sen tavoitteena on rakentaa halli ja kiinteistömassaa myytäväksi Helsingin arvoalueelle sekä tuottaa voittoa yhtiön omistajille. Onko markkinoita voitelevan, rahoittajia houkuttelevan ja hankeyhtiön taloutta pönkittävän 35 miljoonan euron ”ehdollisen tuen” myöntäminen yksityiselle yhtiölle – ilman että yhtiö edes teknisesti sellaista pyytää – laitonta? En tiedä. Oikein se ei mielestäni ole. Vipurahoitus tarkoittaa yleisesti sitä, että pienellä omalla pääomalla tai julkisella panostuksella saadaan liikkeelle huomattavasti suurempi kokonaisinvestointi. Perusajatus on moninkertaistaa vaikutus – sekä tuottojen että riskien osalta. ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Rahoituspäätös ja julkisen talouden suunnitelmaan kirjattu, porrastettu ”vipurahoitus” näyttää entistä oudommalta, kun tiedämme, että koko hanke on kutistunut viime vaiheessa entistä pienemmäksi eikä edes valtion ”ehdollinen tuki” riittänyt houkuttelemaan pääomia hankkeen taakse. Vaikka Garden ei kaiken järjen mukaan koskaan toteudu, en malta olla spekuloimatta sillä, mitä Projekti GH Oy:n osakkaat olisivat onnistuessaan tehneet valtion 35 miljoonan euron tuella. Omistajien joukossa on muun muassa tappiollisia tilikausia tekevä jääkiekkoseura HIFK, Jan Vapaavuoren yhden miehen yhtiö Javacom Oy, hankkeen puuhamiehenä toimivan Ilkka Kilpimaan Shieldland Oy sekä hanketta varten 2 500 euron pääomalla perustettu Friends of Garden Oy – johon on ainakin yritetty koota pääomasijoittajia. Kun kokoomus runttasi ja junaili ”ehdollisen tuen”, yksi suurimmista Projekti GH Oy:n omistajista oli nykyisin Fisyr Oy:n nimellä konkurssimenettelyssä oleva Fincap Oy – osa yritysrypästä, joka uhkaa kaataa kokonaisen pankin, OmaSp:n. Tämä oli se porukka, jolle kokoomus ja pääministeri Orpo halusivat tarjota ”ehdollista” vipurahoitusta: 35 000 000 euroa veronmaksajien rahaa. Siis porukalle, jonka yhteenlaskettu varallisuus tuskin edes vastaa mainittua 35 miljoonan euron valtion tukea. ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Esim. Nokia Arena tuottaa jo käyttäjilleen ja kohta myös omistajilleen (Tampereen kaupunki 40 %) tappioita, mutta sen omistajat saavat areenainvestoinnista muita hyötyjä. Tampere vuokratuloja areenan tontista, ja tapahtumat sekä niiden yleisö tuovat kaupunkiin rahaa. Muut omistajat – vakuutusyhtiöt ja rahoituslaitokset – saavat sijoitukselleen, siis lainarahalle, korkotuoton, vaikka areenayhtiön tulos kääntyisi tappiolliseksi, lähinnä velanhoidon eli rahoituskulujen takia. Mitä jos Gardenia olisikin alettu rakentaa? Hankkeen saama 35 miljoonaa ei olisi riittänyt, eikä hankeyhtiön persaukisilta vaikuttavat omistajat olisi saanut lisää lainarahaa markkinoilta? ”35 miljoonaa oli tarkoitettu vivuksi.” Tämä maa on jo nyt täynnä yksityisiä, valtion ja kuntien tukea saaneita ”hallihankkeita”, joiden toiminnan tuotto ei kata edes rahoituskuluja. Julkinen, veronmaksajien raha elvyttää. Kuka hyötyy, että valtio toimii ”vipurahoittajana” houkutellakseen markkinoilta rahaa hankkeelle, jota edes valtiovarainministeriön virkakunta ei pidä kestävänä? Niinpä.

34,343 görüntüleme

Nyt ihan oikeesti. Meillä on ammattilaissarja. Tyylikkäitä miehiä. Sit on näitä käytettyjen autojen kauppiaita joilla tennarit puvun kanssa???? Onhan toi nyt noloa. Noi on aikuisia miehiä. #Liiga

Nyt ihan oikeesti. Meillä on ammattilaissarja. Tyylikkäitä miehiä. Sit on näitä käytettyjen autojen kauppiaita joilla tennarit puvun kanssa???? Onhan toi nyt noloa. Noi on aikuisia miehiä. #Liiga

89,505 görüntüleme

Alan ymmärtää SDP:n gallup-kannatuksen syitä. Valtiontalous on kroonisesti niin alijäämäinen, etteivät yhtiöt saa markkinoilta rahaa edes kasvuinvestointeihin eikä Suomessa ole pääomaa edes huippuinnovaatioiden ostamiseen, vaan kaikki tuottava liiketoiminta karkaa ulkomaille tai ulkomaiseen omistukseen. Jos tämä oikeistolainen hallitus olisi kuunnellut vuosi sitten oppositiojohtajaa, meillä olisi jo komitea pystyssä valmistelemassa tiekarttaa siihen, miten Suomeen luodaan kasvurahasto, jonka varoja yksityiset pääomarahastot jakaisivat markkinoille. Kuulostaa nerokkaalta suunnitelmalta, mutta ei kelpaa Purran–Orpon hallitukselle, joka ahneuksissaan leikkaa vain köyhimmiltä. Kasvurahasto olisi helppo luoda esimerkiksi lainaa ottamalla tai kiristämällä suomalaisessa omistuksessa olevien listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta.

Alan ymmärtää SDP:n gallup-kannatuksen syitä. Valtiontalous on kroonisesti niin alijäämäinen, etteivät yhtiöt saa markkinoilta rahaa edes kasvuinvestointeihin eikä Suomessa ole pääomaa edes huippuinnovaatioiden ostamiseen, vaan kaikki tuottava liiketoiminta karkaa ulkomaille tai ulkomaiseen omistukseen. Jos tämä oikeistolainen hallitus olisi kuunnellut vuosi sitten oppositiojohtajaa, meillä olisi jo komitea pystyssä valmistelemassa tiekarttaa siihen, miten Suomeen luodaan kasvurahasto, jonka varoja yksityiset pääomarahastot jakaisivat markkinoille. Kuulostaa nerokkaalta suunnitelmalta, mutta ei kelpaa Purran–Orpon hallitukselle, joka ahneuksissaan leikkaa vain köyhimmiltä. Kasvurahasto olisi helppo luoda esimerkiksi lainaa ottamalla tai kiristämällä suomalaisessa omistuksessa olevien listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta.

26,037 görüntüleme

Samuel Bird puhuu kuin asiantuntija, tietääkö mistä puhuu? Uutisen kärkenä kuopiolainen idiotismi, jonka perusteella nuori urheilujohtaja luulee, että 7–8-vuotiaiden palloilijoiden harjoittelun laadulla on vähemmän merkitystä kuin treenikavereiden laadulla. Kupsin tarina vain jäävuoren huippu, sama ajattelu riivaa koko kotimaista urheilujohtamista. Suomessa on liikaa juniorityötä tekeviä ammattilaisia, jotka perustelevat omaa tarpeellisuuttaan sekä itselleen että palkanmaksajilleen tuloksilla. Millä tuloksilla? Voitetulla ottelulla, seuraavan kauden sarjatason määrittävällä sarjasijoituksella ja oman seuran kasvattien määrällä juniorimaajoukkueissa. Jalkapallo ei ole ongelman kanssa yksin, mutta käytetään sitä esimerkkinä. Ymmärrän Birdin idean ajatustensa taustalla: yksilö kehittyy parhaiten, kun pääsee pelaamaan parempiaan vastaan - mutta mitä tapahtuu jos parhaat eristetään omiin sarjoihinsa? Kun kyse on joukkueurheilusta, junioritasolla paremmuus mitataan joukkueen menestymisenä. Ei ole sattumaa, että jalkapallomaajoukkueesta eläköityi viime vuosina paljon turkulaisia. Turussa oli pitkään erinomainen junioripolku, jossa pelaajan joukkueen teini-iän kynnykselle määritti postinumero. Joukkue treenasi kentällä, johon kukin peluri tulee kävellen, joukkue treenasi ennen koulun alkua, välitunneilla ja koulun jälkeen. Joukkue voitti yhdessä ja hävisi yhdessä. Nykytrendissä pk-seudulla kunnianhimoiset vanhemmat katsovat esim. Käpylän Palloon: sieltä on noustu maajoukkueeseen, sinne kuljetan lapseni. Mitä KäPa:ssa tehdään muita paremmin? Ei mitään. Jossain vaiheessa KäPa:ssa tehtiin jotain hyvin. Jossain vaiheessa KäPa:n pikkupojat tekivät asioita niin hyvin, että heillä oli kivaa ja heitä oli paljon. Siitä massasta nousi myös ammattilaisia. Mitä KäPa tekee nyt? Korjaa satoa. Pikkupojat kilpailevat syksyllä, kuka pääsee KäPa:n tai HJK:n paitaan, ja keväällä, kun sarja alkaa, huomataan, että edellisen joukkueen poikien kasvupyrähdys on ottanut ”huippulahjakkuuden” kiinni. Välitunnilla pelataan edelleen jalkapalloa yhdessä, mutta illalla kukin poika kuskataan siihen seuraan, joka puoli vuotta aiemmin tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Koska PK-seudun pikkupojista on jo kilpailtu ja heistä on koottu parhaat ”ykkössarjaan”, viikonloppuna Kuopiosta tulee bussilasti pikkupoikia kisailemaan näitä PK-seudun ”edustusjoukkueita” vastaan. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, että 10–12-vuotiaista pojista valitaan sen hetken parhaat tulevat menestyjät ja systeemillä luodaan illuusio, että valinta perustuisi johonkin. Eliittiporukasta, 500 kilpailullisen nappulan joukosta, tulee yksi tai kaksi, jotka pääsevät aikuisena ulkomaille pelaamaan. Mutta valinnan seurauksena tapetaan 10 000 muun palloilevan ja potentiaalisen lapsen palo huippu-urheilua kohtaan. Käytännössä menetetään 5–10 tulevaisuuden huippujalkapalloilijaa. Jopa Palloliitto alkaa seuloa 10-vuotiaista pikkupojista tulevaisuuden maajoukkuetta ja peluuttaa Huuhkajaliigassa niitä joukkueita vastakkain, joiden seurajohto on houkutellut ympäri kaupunkia parhaita pikkupoikia oman seuran väreihin. Onko tässä mitään järkeä? Lasten seulominen ennen murrosikää huonoihin ja parempiin vaikuttaa vain pienten pelaajien mieliin ja junioripäällikköjen rintapieliä koristaviin prenikoihin. Ymmärrän junioripäällikköjen halun menestyä jo huomenna – nehän kilpailevat työpaikoista ”parhaissa” organisaatioissa siinä missä pelurit pelipaikoista ja vanhemmat lapsen tulevista jalkapallomiljoonista. Mutta miltä näyttää suomalaisen palloilun ylihuominen, entä seuraava vuosikymmen? Jos ikäluokan eliitti eristetään pieneen tislaamoon, miksi seuraavaksi parhaat haluaisivat jatkaa kehittymistään huonompien seurassa? Mikä motivoi jatkamaan jalkapalloa teini-iässä, jos joukkue ympäriltä hajoaa joka syksy uudestaan ja uudestaan? Joukkueurheilussa kasvetaan joukkueena – se on koko joukkueurheilun viehätys.

Samuel Bird puhuu kuin asiantuntija, tietääkö mistä puhuu? Uutisen kärkenä kuopiolainen idiotismi, jonka perusteella nuori urheilujohtaja luulee, että 7–8-vuotiaiden palloilijoiden harjoittelun laadulla on vähemmän merkitystä kuin treenikavereiden laadulla. Kupsin tarina vain jäävuoren huippu, sama ajattelu riivaa koko kotimaista urheilujohtamista. Suomessa on liikaa juniorityötä tekeviä ammattilaisia, jotka perustelevat omaa tarpeellisuuttaan sekä itselleen että palkanmaksajilleen tuloksilla. Millä tuloksilla? Voitetulla ottelulla, seuraavan kauden sarjatason määrittävällä sarjasijoituksella ja oman seuran kasvattien määrällä juniorimaajoukkueissa. Jalkapallo ei ole ongelman kanssa yksin, mutta käytetään sitä esimerkkinä. Ymmärrän Birdin idean ajatustensa taustalla: yksilö kehittyy parhaiten, kun pääsee pelaamaan parempiaan vastaan - mutta mitä tapahtuu jos parhaat eristetään omiin sarjoihinsa? Kun kyse on joukkueurheilusta, junioritasolla paremmuus mitataan joukkueen menestymisenä. Ei ole sattumaa, että jalkapallomaajoukkueesta eläköityi viime vuosina paljon turkulaisia. Turussa oli pitkään erinomainen junioripolku, jossa pelaajan joukkueen teini-iän kynnykselle määritti postinumero. Joukkue treenasi kentällä, johon kukin peluri tulee kävellen, joukkue treenasi ennen koulun alkua, välitunneilla ja koulun jälkeen. Joukkue voitti yhdessä ja hävisi yhdessä. Nykytrendissä pk-seudulla kunnianhimoiset vanhemmat katsovat esim. Käpylän Palloon: sieltä on noustu maajoukkueeseen, sinne kuljetan lapseni. Mitä KäPa:ssa tehdään muita paremmin? Ei mitään. Jossain vaiheessa KäPa:ssa tehtiin jotain hyvin. Jossain vaiheessa KäPa:n pikkupojat tekivät asioita niin hyvin, että heillä oli kivaa ja heitä oli paljon. Siitä massasta nousi myös ammattilaisia. Mitä KäPa tekee nyt? Korjaa satoa. Pikkupojat kilpailevat syksyllä, kuka pääsee KäPa:n tai HJK:n paitaan, ja keväällä, kun sarja alkaa, huomataan, että edellisen joukkueen poikien kasvupyrähdys on ottanut ”huippulahjakkuuden” kiinni. Välitunnilla pelataan edelleen jalkapalloa yhdessä, mutta illalla kukin poika kuskataan siihen seuraan, joka puoli vuotta aiemmin tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Koska PK-seudun pikkupojista on jo kilpailtu ja heistä on koottu parhaat ”ykkössarjaan”, viikonloppuna Kuopiosta tulee bussilasti pikkupoikia kisailemaan näitä PK-seudun ”edustusjoukkueita” vastaan. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, että 10–12-vuotiaista pojista valitaan sen hetken parhaat tulevat menestyjät ja systeemillä luodaan illuusio, että valinta perustuisi johonkin. Eliittiporukasta, 500 kilpailullisen nappulan joukosta, tulee yksi tai kaksi, jotka pääsevät aikuisena ulkomaille pelaamaan. Mutta valinnan seurauksena tapetaan 10 000 muun palloilevan ja potentiaalisen lapsen palo huippu-urheilua kohtaan. Käytännössä menetetään 5–10 tulevaisuuden huippujalkapalloilijaa. Jopa Palloliitto alkaa seuloa 10-vuotiaista pikkupojista tulevaisuuden maajoukkuetta ja peluuttaa Huuhkajaliigassa niitä joukkueita vastakkain, joiden seurajohto on houkutellut ympäri kaupunkia parhaita pikkupoikia oman seuran väreihin. Onko tässä mitään järkeä? Lasten seulominen ennen murrosikää huonoihin ja parempiin vaikuttaa vain pienten pelaajien mieliin ja junioripäällikköjen rintapieliä koristaviin prenikoihin. Ymmärrän junioripäällikköjen halun menestyä jo huomenna – nehän kilpailevat työpaikoista ”parhaissa” organisaatioissa siinä missä pelurit pelipaikoista ja vanhemmat lapsen tulevista jalkapallomiljoonista. Mutta miltä näyttää suomalaisen palloilun ylihuominen, entä seuraava vuosikymmen? Jos ikäluokan eliitti eristetään pieneen tislaamoon, miksi seuraavaksi parhaat haluaisivat jatkaa kehittymistään huonompien seurassa? Mikä motivoi jatkamaan jalkapalloa teini-iässä, jos joukkue ympäriltä hajoaa joka syksy uudestaan ja uudestaan? Joukkueurheilussa kasvetaan joukkueena – se on koko joukkueurheilun viehätys.

11,519 görüntüleme

Videos

MakisenJussi's profile picture

Menin, väitetysti ”laitamedian” podcastiin, ihan vain esiliinaksi, kun Otto Juote pyysi seurakseen puimaan Garden Helsinki -hankkeen taustoja. Spekuloimaan tietenkin. Niin olemattoman vähän meille on tarjolla tietoa hankkeesta, jolle Petteri Orpo ja Kokoomus koristaan oli 35 miljoonaa ehdollista euroa halunnut myöntää. Hankkeessahan ei ole mitään epäilyttävää, eikä veronmaksajien ehdollisen rahan ehdolliseen antamiseen johtaneesta prosessistakaan löytynyt mitään moitittavaa. Miten olisi voinut löytyä, eihän siitä löytynyt edes valmisteluasiakirjoja – valmistelijoista tai pöytäkirjoista puhumattakaan. Vastuullisena journalistina en tietenkään vihjaile mitään enkä väitä mitään. Toimittajallahan ei ole mielipiteitä, vain halu löytää asiantuntija, jonka mielipide olisi sopiva yleisölle välitettäväksi – toimittajan mielestä. Podissa mainitsin, että ”Garden-kohu” on kestänyt liian kauan ja yleisön sympatiat ovat kääntyneet jo pääministerin puoleen. Totta tosiaan, sama pätee myös oppositioon, joka äänitystä edeltävänä päivänä kokoontui eduskuntaan kysymään tyhmiä kysymyksiä tyhmästä hankkeesta – päästämään pääministerin pälkähästä. Yllätyin, kun kuulin, että podijakso oli yli kolmen tunnin mitastaan sekä aiheen kuluneisuudesta huolimatta saanut nopeasti yli 10 000 käynnistyskertaa. Tänään kuulin, että kohta menee rikki 50 000 kuuntelukertaa ja kyseinen jakso on mittausajankohtana Suomi-Spotifyn toiseksi suosituin podcast-jakso – edellä vain kaksi tubettajaa juttelemassa tubettamisesta jonkun tubettajan kanssa. Yllä viittasin sarkastisesti olevani vailla mielipiteitä. Sehän oli vain mielipiteeni, mutta kuitenkin, kun kysyt: miksi halusin tuntitolkulla paasata puhki junaillun ja pois putkesta runttatun hankkeen taustoista? Minulla oli vilpittömästi sellainen tunne, että Gardenista oli puhuttu ja kirjoitettu valtavasti – ilman että itse asiasta olisi puhuttu ollenkaan. Liitteenä olevassa videossa vuoden 1976 Harri Holkeri, Kokoomuksen puheenjohtaja, haaveilee, että vuonna 1996 Suomessa olisi edelleen voimassa ”perusteiltaan samanlainen” yhteiskuntajärjestys kuin se oli Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaan. No. Holkeri hymyilee Hietaniemessä. Vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa pääministeri Orpo, ihan ”Urho Kekkosena”, valitsee hankkeista voittajan. Osoittaa mieleisensä rakennushankkeen, näyttää sormella oikean rakennusliikkeen ja antaa veronmaksajien rahaa ehdollisena mieleiselleen liikemiespiirille. Pieni ero Kekkoseen silti on. Kekkosen pähkähullut valtionhotellihankkeet toteutti sentään valtion omistama Oy Alkoholiliike Ab – siis Alko. Pääministeri Orpo osoitti laupeudessaan veronmaksajien 35 miljoonaa valitsemalleen yksityiselle yhtiölle. Siis sen yksityisille omistajille - kokoomuslainen markkinatalousmalli. Jos meillä olisi oppositiossa edes yksi puolue, joka ymmärtäisi sekä markkinataloudesta että rahoituksesta ja elinkeinoelämästä, tästä puhuttaisiin skandaalina. Jos meillä olisi maassa edes ujosti oikeistolaiselta vaikuttava puolue, se käyttäisi tätä kohuesimerkkinä korruptiosta. Mutta ei. Suomalainen järjestelmä on suomalainen järjestelmä, ja sen tavoitteena on tuottaa suomalainen järjestelmä. Kansalaiset ovat vain veronmaksajia, ja veronmaksajien rahat ovat Kokoomuksen – tai vuorollaan pääministerivaltaa käyttävän puolueen – "korissa." Jos joku ihmettelee näitä asioita ääneen, lähinnä siis vain kertoen tapahtuneesta, sellainen foorumi on epäilyttävä ja vähintään laidalla. Kuuntelija-tuoteperheen kasvon Roni Arvosen tyyliä lainaten päätän pitkän kirjoituksen suositukseen: Tätä jaksoa Kokoomuksen junailusta vasemmistolaiset eivät halua sinun katsovan:

Jussi Mäkinen

26,137 görüntüleme • 1 ay önce

MakisenJussi's profile picture

Hemmetin noloa. Italiassa pelataan maailman parasta kiekkoa. Tampereella on ennakkomarkkinoitu showpainitapahtuma – ”Ice cage – amatöörit.” #Tappara lupasi yleisölle, että JYP:n Tyrväistä lyödään päähän, koska sellainen on seuran kulttuuri. Onko Tyrväisellä mahdollisuus kieltäytyä? Ei ole, mutta jos haluaa, ettei tule telotuksi, pitää tapella vastaan. Asiakaslupaus jäi lunastamatta. Tyrväisen luvattu teurastus latistui nahinaksi. #Liigan linjan mukaisesti Tyrväinenkin saa pelikiellon. Aikuiset ihmiset. Nuo tekevät tuota työkseen, varmaan tosissaan. Riittikö Tapparalle? No ei riittänyt. Pelin loppuminuuteilla Nykänen hakemalla haki nahinan ja näytti luonteensa. Kun saa kaadettua JYP:n Aaro Vidgrenin lyömään päänsä jäähän, hän toimittaa lukuisat nyrkiniskut jäässä makaavaan pelaajaan päähän. Riittikö Tapparalle? No ei riittänyt. Ondrej Pavel hakee kauden toisen ei-spontaanin tappelunsa. Riittikö tuomareille? No nyt riitti. Tapparan päävalmentaja suihkuun. No. JYP oli myös paikalla, JYP sai samat rangaistukset. Näin Liiga toimii. Esitetään tyhmää, näytetään tyhmältä. Löikö Tyrväinen? Tietysti löi. Löikö Vidgren? Tietysti löi. Löikö Liikonen? Tietysti löi. Mutta tappelun aloittaja on kaikille epäselvä edelleen? Hattu nousee. Ei riitapukareille vaan Santeri Heiskaselle. Valmentaja, joka sanoo kuten asia on. Tapparan päävalmentaja halusi verilöylyn. Tapparan päävalmentaja lupasi verilöylyn. Tapparan päävalmentaja tilasi verilöylyn. Seuraan, jossa on tuollainen valmentaja, kannattaisi ostaa pelaaja, joka tappeluissa pärjää. Siis sellaisissa, joissa mitellään pystyssä, reilusti mies miestä vastaan. Harmi, ettei Liigan kurinpidolta voi odottaa mitään. Joskus edes pääsarja halusi suojella omaa ja lajin mainetta. Nyt tämä pelleily sallitaan ja kohta ihan oikeasti jotain sattuu. Aivovammat ovat lopulta aika huonoa mainosta. #Liiga #jypliiga

Jussi Mäkinen

86,536 görüntüleme • 6 ay önce

MakisenJussi's profile picture

Viime viikolla Vaaherkumpua arvosteltiin koska hän söi kriittisen yleisön mielestä nuoren vasemmistolaisradikalistin kädestä. Tällä viikolla Vaaherkumpua kehuu sama yleisö, koska hän söi entisen nuoren vasemmistolaiseadikalistin kädestä. Luupäisimmät tekee johtopäätöksiä joiden perusteella Vaaherkummun pehmeisiin käsiin pääsee vain vasemmistoradikaalit. Minä sanon, on poikkeuksellista ja erittäin ammattitaitoista haastattelijan työtä että Vaaherkumpu luo keskustelijalle turvallisen ja pehmeän ympäristön jossa radikaaleimpiakin ehdotuksia saa sanoa ja perustella. Jopa tuntien että haastattelija on samaa mieltä. Suomalaisen tv:n asiaohjelmissa on vahva Leif Salmenin, nallen vanha kaveri muuten, perintö jossa toimittaja on vastaväittäjä ja saa sallitusti olla avoimen vasemmistolainen. TV:n katsojalle kerrotaan onko haasteltava oikeassa vai väärässä. Välillä myös onko hän hyvä vai paha ja joskus tämä tarina vahvistetaan keskustelun kattauksella. Lähes poikkeuksetta esim. A-studiossa tiedetään ennalta mitä kukin sanoo ja miten he asemoituvat suhteessa toisiinsa. Todellisuudessa Leif Salmenin aikaan toimittaja kysyi hyviä kysymyksiä joilla pakotti vastaajan ajattelemaan. Haastattelija pyrki olemaan haastateltavaa paremmin informoitu. Nyt toimittaja kysyy tyhmiä kysymyksiä joihin jo tietää vastauksen. Tässä on suurin syy miksi kulutan nykyään mielummin pitkänformaatin podcastejä. Studioon uskaltaa tulla vaikka mielipiteet, näkemykset ja ideat olisi kuinka radikaaleja ja yhteiseen, jaettuun tarinaan sopimattomana. Monelle Nalle tänään oli jotain poikkeuksellisen kirkasta, näkemyksellistä ja yllättävää. Yllättääkö jos kerron, että samaa laulua puhuu persaukiset yrittäjät, tavalliset tallaajat onnistujat ja epäonnistujat. Esson baareista elinkeinoelämän rapujuhliin, mutta harvoin telkkarissa. Suomen tarina taantumasta, laskevasta luottoluokituksesta ja nousevasta velka-asteesta sekä työttömyydestä on aika tuttu suomalaisille vaikka mediassa kerrotaan lähinnä ”nousun eväistä” ja oikeistohallituksen rankoista leikkauksista ja jättimäisistä uudistuksista. Eihän suomalaisessa sisäpolitiikassa ole tapahtunut yhtään mitään merkittävää sitten 90-luvun.

Jussi Mäkinen

93,001 görüntüleme • 9 ay önce

MakisenJussi's profile picture

Pitkän linjan nuorisojärjestöaktiivina en yllättynyt pöyristyttävästä kielenkäytöstä, jota ministeri Rydman käytti puhuessaan mm. ”järjestöjen järjestöistä”. Mutta arvostetun toimittajan Vaaherkummun huulilta karannut sanavalinta – ”rälssi” – on skandaali! X:n äärioikeistolaisessa, Sitran selvitysten mukaan demokratialle vaarallisessa keskusteluilmapiirissä rehottanut ”rälssi”-sanavalinta Ylen ajankohtaisohjelmien arvostetuimman toimittajan suusta – onko suomalainen demokratia jo menetetty? Rydmanin kylmä, oikeistolainen ja selvästi halveksuva suhtautuminen suomalaiseen vapaaehtoistyön tukeen – siis ilman palkkaa pelkästä auttamisen halusta tehtävän työn, hyvin palkattujen mahdollistajien sekä vielä paremmin palkattujen edunvalvojien työn tärkeyttä kohtaan – oli taattua Rydmania. Minusta kaikki pyyteetöntä ja palkatonta vapaaehtoistyötä nuorisourheilun ja lasten liikunnan eteen tekevät vapaaehtoiset ansaitsevat ministeri Rydmanilta ja Vaaherkummulta anteeksipyynnön kaikkia Olympiakomitean liittojohtajia loukanneista sanoista! Miksi Yle tai Rydman edes ajattelee, että joku haluaisi aikaa ja vaivaa säästämättä päivystää Mieli ry:n auttavassa- puhelimessa, jos sosiaalialan järjestöjen järjestön SOSTE:n pääsihteeriä Vertti Kiukasta pidetään jonain hyvävelikerhon hillotolppajohtajana? Hävettää Vaaherkummun rälssipuheet, kun muistaa, miten merkittävää, kohtuullisesti korvattua työtä Rosa Meriläinen tekee kulttuurialan köyhälistön eteen kiertämällä väsymättömästi ensi-illasta toiseen, kuohuviinistä kuohuviiniin kertoen kaikille, kuinka kehnosti kaikki muut tällä Kulta ry:n toimialalla tienaavat. Loppuun rakkain – siis poliittisten nuorisojärjestöjen uuden ja paremman ”rälssin” kasvattijärjestö, nuorisojärjestöjen järjestö, josta on tullut viime vuosikymmenen aikana lopulta johtava koko nuorisoalan kattojärjestö – Allianssi ry. Kun itse toimin Allianssin hallituksessa 2013–14, muistan, miten Kokoomuksen salaisuus, Rydmanin epäasiallinen puhe nuorisojärjestöjohtajien ja koko Allianssin tarpeellisuudesta järkytti koko toimialaa. Nyt se on paljastunut jo televisiossakin ja tuolle vihapuheelle on tultava loppu. Vaadin anteeksipyyntöä ja oikaisua sekä Yleltä että ministeri Rydmanilta. Suomalaisen kolmannen sektorin kivijalka – urheilu- ja kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö, vapaa kansalaisvaikuttaminen ja luonnollinen maailmanparantaminen menettää tarkoituksensa, jos niiden muodostaman perustuksen päälle rakennettu, valtion verorahoin rahoittama järjestöhallinnon organisaatio sekä järjestöjen järjestöt tuhoutuu. Missä sitten synnytetään yhdenvertaisuus, kuka määrittää tasa-arvon ja mistä me saadaan kansainvälisyyskasvatus tai turvallisen tilan periaatteet? Kuka lausuu mediassa, ketkä kirjoittavat lausuntoja ministeriöille ja eduskunnan valiokuntiin? Pahimmassa tapauksessa se työ, mitä järjestöjen järjestöissä tehdään, siirtyy asiantuntijoille, yliopistoille ja yrityksille. Missä kasvatetaan uusi ministeriavustajaluokka, missä luodaan kasvuolosuhteet kasvamaan Sitran asiantuntijaksi ja tärkeintä, kuka tämän kaiken maksaa, jos ei veronmaksajat? Vai luulevatko Rydman ja Vaaherkumpu, että joku olisi valmis tekemään vapaaehtoistyötä ilman palkkaa ja viikonloppulisiä?

Jussi Mäkinen

48,703 görüntüleme • 5 ay önce

MakisenJussi's profile picture

Unto Hämäläinen, alalla arvostettu, kaiken nähnyt ja kokenut politiikantoimittaja, yleisön rakastama elävä legenda päätti ottaa moukarin käteensä ja kohdistaa sen kirurgisen tarkasti STT:n toimintaan, yhteen artikkeliin ja erityisesti artikkelin synnyttäneeseen tiedonhankintakeinoon. Napakka ja nuhteleva muksaus. Töps. Sattumalta moukari oli sama, millä ensin Tytti Tuppurainen jysäytti STT:n suuntaan vähän lujempaa. Sama moukari, millä Lindtman losautti kipeästi ja johon tarttui myös Ylen uutiset kutsuessaan Lindtmanin ensin pääuutislähetykseen kertomaan, että STT valehtelee, ja sen jälkeen vielä A-studioon toistamaan saman viestin. Reiluuden nimissä myös STT:n päätoimittajalle soitettiin Ylestä ja kysyttiin, onko tämä kyseinen juttu sellainen, minkä takana päätoimittaja seisoo. Siitä tehtiin oikein uutinen: päätoimittaja tekee työnsä, lue kommentti. Journalismia ymmärtämättömille: isoissa mediataloissa on tapana julkaista ensin ja sitten vasta kysyä, onko ylin vastaava päätoimittaja jutun takana. Syynä menettelylle on vastuun kerrostumat, pomojen putki, joka on katkeamaton luottamuksen ketju – ainakin siihen asti, kun ketju on yhtenäinen. Laatumedioissa päätoimittaja on aina julkaistujen juttujen takana, ja vain poikkeuksia ovat ne tapaukset, kun rikospoliisin kysyessä päätoimittaja ilmoittaakin, ettei ole jutun takana. HS:n maanpetosjuttu on saanut suuren huomion sellaisena, jonka takana päätoimittaja ei seissyt, alalla kyse on poikkeuksesta. Yleensä päätoimittajat seisovat juttujen takana, ja siihen perustuu korkeampi palkkaus sekä oikeudellinen vastuu. Mitä STT on tehnyt väärin? En tiedä, mutta voin avata sitä, mitä STT on tehnyt. STT lähetti massapostina kyselyn kaikille avustajille – huom. kaikkien puolueiden avustajille. Kyselyssä etsittiin tietoa siitä, onko avustajiin kohdistunut epäasiallista toimintaa ja jos on, minkälaista. Kyselyyn saattoi vastata kukin avustaja nimettömänä ja mitä tahansa. Tämänkaltainen kysely toimii kuten harava. Iso avustajajoukko haravoidaan läpi ja katsotaan, mitä haravaan tarttuu. Koska Tuppuraisesta on kyselty lisää, voimme päätellä, että haravaan tarttui useampi kuin yksi anonyymi vastaus liittyen Tuppuraiseen. Seuraavaksi STT lähti lähestymään oikeita ihmisiä, ihan nimellä ja kasvoilla. Kysyivät Tuppuraisesta, koska olivat saaneet vinkkejä Tuppuraisesta ja löysi 5 henkilöä, osa pääteltävissä kansanedustajiksi, osa avustajiksi. STT julkaisi jutun ja kuten tapana on, STT:n asiakasmediat käsittelivät juttua ja/tai julkaisivat sellaisenaan. Miten Tuppurainen pelasi peliä? Hänelle tuli tieto jutusta, aina jutun kohde saa tietää, kun hänestä kysellään. Häneltä kysyttiin kommenttia STT:n juttuun, hän käytti oikeutensa olla kommentoimatta juttua ennen sen julkaisua. Huom. STT:n kyselystä kului aikaa siihen, kun ihmisiä lähestyttiin, siitä kului aikaa siihen, että haastattelut sovittiin ja haastatteluista kului aikaa siihen, että juttu julkaistaan. Juttuprosessit kuulostavat salaisilta, mutta ihmiset puhuvat ja kun kyse on Eduskunnasta, lopulta kaikki, joilla on merkitystä, tietävät uutisen ennen STT:n tekstaria. Voitko kuvitella? Juttu julkaistaan 11.00 ja Tuppurainen ja Lindtman pitävät tiedotustilaisuuden jo 4 h myöhemmin. No, nopeasti reagoivasta puoluejohtajasta tulisi taatusti erinomainen pääministeri. Nopeutta ja harkintaa on. Toinen selitys on tylympi. Koska demareissa tiedettiin, mitä on tulossa, Tuppurainen valmistautui ja sai puheenjohtajan rinnalleen. Itse jutusta keskityttiin vain poimimaan ne heikoimmat kohdat ja haastettiin ne. Palataan siihen moukariin. Siis moukari, joka päätyi lopulta eläkeläismiehen käteen maan arvostetuimpaan ajankohtaisohjelmaan. Moukariin, jota oli ennen eläkeläistä käsitellyt Yle, Lindtman ja ensi-iskut lasauttanut media-ajojahdin uhri Tytti Tuppurainen. . . . . . Jatkuu seuraavassa twiitissä👇

Jussi Mäkinen

57,354 görüntüleme • 7 ay önce

MakisenJussi's profile picture

Avoin anteeksipyyntö Vertti Kiukalta (sd.) Höntyilin. Tunne otti vallan. Pyydän anteeksi. Olen seurannut mediasta liian intensiivisesti Kelan pääjohtajaan kohdistunutta mediamylläkkää. Nauroin mukana. Minusta Lehtosen startti oli epäammattimainen, avoin ja rehellinen, mutta virkamiehelle poikkeuksellinen, selvästi virkamiehelle sopimaton, kuten asiantunteva ja ammattimainen Kelan hallitus on tehnyt selväksi. Perjantaina lenkiltä palattuani näin IS:n julkaiseman ja moraalittoman suomalaisen ottaman kuvan silminnähden sairaasta Lehtosesta. Yhdistin mielikuvani hallituksen puheenjohtajan kommentteihin, siis kuukauden jatkuneeseen julkiseen kritiikkiin pääjohtajaa kohtaan. Pidin hallituksen puheenjohtajan lausuntoja poikkeuksellisina. Hän oli tuonut julkisuuteen mm. henkilökohtaisesti saamaansa kritiikkiä pääjohtajaa vastaan, seikkaperäisesti kertonut Lehtosen liikkeistä ja siitä, ettei hän ollut liikkunut kuten Kelan hallitus on toivonut. Kun perjantaina hallituksen puheenjohtaja kommentoi pääjohtajan tilaa kaikkiin medioihin, Seiskasta Yleisradioon, pidin sitä hätiköitynä ja epäsopivana. Pyydän anteeksi julkista kritiikkiäni. Olen saanut moitteita maalittamisesta yms. Ymmärrän nyt paremmin. Kelan hallitus kokousti useita tunteja, ja puheenjohtaja Kiukas vastasi avoimesti median kysymyksiin. Ymmärrän nyt, ettei virkamiehen roolia voi verrata yhtiön johtoon. Kelan hallitus ja Kela noudattavat julkisuusvelvoitettaan nyt poikkeuksellisen hyvin ja tehokkaasti. Hallitus on antanut puheenjohtajalleen tehtäväksi tiedottaa ja viestiä kaikesta pääjohtajaan liittyvästä, ja hän toteuttaa hallituksen tehtävää. Tänään kerrotun perusteella puheenjohtaja kuitenkin jatkossa pidättäytyy kommentoimasta pääjohtajan terveydellisiä asioita. Se on kiitettävän viisas linjaus. Hallitus on puhunut, pulinat pois. Kelan hallituksen puheenjohtajan avoimuudessa ei ole mitään moitittavaa.

Jussi Mäkinen

57,533 görüntüleme • 9 ay önce